Takaisin

monipuolinen liike edellyttää perusliikemallien hyödyntämistä

29 huhtikuun, 2019

Mistä monipuolinen liike koostuu?

Artikkelisarjan kolmas osa

Joko luit artikkelisarjan ensimmäisen ja toisen osan? Suosittelen lukemaan ensin ne ajan kanssa ja ajatuksella. 🙂

 

Mikä ratkaisu kyykkyjen toteuttamiseen olisi paras?

 

Kahdessa ensimmäisessä osassa pilkoin kyykkyä osiin muutamasta eri näkökulmasta. Toivottavasti ne herätti sinussa ajatuksia ja ennen kaikkea ideoita oman harjoittelusi, sekä liikkumisen monipuolistamiseen. Tarkkoja harjoitusohjelmia en mielelläni yleisluonteisesti jakele, mutta pyrin tässä viimeisessä osassa tekemään jonkinlaisen “kaikille sopivan” ehdotuksen siihen, mitä, miten ja ennenkaikkea miksi kyykkyjä voisi tuoda mukaan omaan arkeen.

 

Tee, arvioi toteutus ja tee tarvittavia muutoksia

 

Oma näkemykseni mihin tahansa tekemiseen menee lähes poikkeuksetta seuraavasti: DO – OBSERVE – CORRECT. Tämän sanakolmikon olen lainannut joltain itseäni viisaammalta, mutta käytännössä tuota hyödyntämällä olen tehnyt jo vuosia töitä. Oli sitten kyseessä oma, tai oppilaan kehittäminen, ilman tekemistä en voi millään tietää missä mennään. Kyykystä puhuttaessa teen toki jonkin tason alkukartoituksen jotta en teettäisi mitään sellaista, jota en olisi missään tapauksessa pistänyt tekemään jos olisin tiennyt. Varmista, älä oleta! Sen jälkeen on aika tehdä parhaalla mahdollisella tekniikalla ja tarkkuudella. Kun jotain ilmenee, se tuodaan esille ja pohditaan yhdessä miten asian ratkaisisi ja mahdollisesti käydään läpi myös sitä miksi se on kyykyn, sekä tekijän kannalta ehdottoman tärkeää. Asian läpikäynnin jälkeen on aika palata töihin ja tehdä tarvittavat korjaukset.

 

Älä maksimoi, optimoi

Istumakyykkyasennon näen tärkeänä mittarina monessakin mielessä. Jos se on poissuljettu vaihtoehto, on syytä valita seuraavaksi paras vaihtoehto joka sopii juuri sinulle. Ehkä se löytyy jostain kyykkyyn valmistavista harjoitteista, pienestä kantakorotuksesta, joka helpottaa ala-asentoa,tai yksinkertaisesti tekemällä liikkeen toistaiseksi pienemmällä liikeradalla. Se olisi tähän hetkeen nähden optimaalisin tapa toteuttaa kyykkyä. Vastuksen käytön suhteen käyttäisin samaa periaatetta miettien sitä, millä kuormalla saisin parhaan mahdollisen hyötysuhteen. Liian kevyet kuormat eivät välttämättä enää tarjoile riittävästi syitä ylikompensaatioon, mutta pyrkimys maksimaalisiin kuormiin vaatisi puolestaan paljon muista asioita karsimista.

Ensin ymmärrys liikemallista, sitten liikehallinta ja lopuksi liikelaajuus

 

Suosittelen että käytät ensin riittävästi aikaa kyykyn liikemallin hahmottamiseen. Kyseessä on ns. Suljetun kineettisen ketjun liike, joka eroaa suuresti esimerkiksi jalkaprässeistä ja polvenojennuslaitteista, jotka ovat puolestaan Avoimen kineettisen ketjun liikkeitä. 

Käy läpi tärkeimpiä muuttujia, jotka olisi turvallisuuden kannalta hyvä osata tehdä riittävän oikein. Näitä ovat muun muassa polvien linjaus samaan suuntaan mihin kakkos- ja kolmosvarvas osoittaa, sekä lisäpainoilla ylävartalon asento. Millin tarkkaa puuhaa tämä ei ole ja kehon tulisikin sietää erilaisia asentoja kohtuuden rajoissa.  Saatuasi perusideasta kiinni, ala kehittää liikehallintaa liikelaajuuksilla, jotka ovat ns. kivuttomalla maksimiliikeradalla käytettävissä. Kontrolli on turvallisuuden kannalta tärkeämpää kuin isot liikelaajuudet. Kun kontrolli paranee, voit lähteä alkuun keventäen hakemaan laajempia liikelaajuuksia, jossa panostetaan hyvään asento- ja liikehallintaan.  Hiljalleen totut uusiin asentoihin jolloin niiden hallinta ja niissä liikkuminen tulee helpommaksi.

Mikäli istumakyykkyasento onnistuu ongelmitta ja omalla kehonpainollakin kyykyt sujuvat luontevasti, on aika siirtyä lisäpainojen käyttöön ja alkaa miettiä etenkin asentohallintaa. Pysyykö paketti niin sanotusti kasassa raskaammillakin kuormilla?

Omalla kehonpainolla tehtynä kyykkyasentoa tulisi hyödyntää jossain määrin päivittäin. Pieninä annoksina siellä täällä ja integroituna harjoitteluun myös eri variaatioiden muodossa, kuten sivukyykyt, yhden jalan kyykyt ja erilaiset liikeyhdistelmät.

 

Voimaa kahden jalan kyykyillä

Kun kyse on voiman kehittämisestä, kahden jalan kyykyt ovat yksi parhaiten toimivia tapoja tämän toteuttamisessa. Yhden jalan kyykyt eri muodoissa tarjoavat puolestaan monipuolisuutta ja kehittävät samalla liikkuvuutta, sekä ketteryyttä. Suosittelen että valitset etu-, tai takakyykyn alkuun omien mieltymystesi mukaan. Kumpi tuntuu paremmalta, valitse se. Lisää vähintään yksi voimaharjoitus viikkoon, jossa nousujohteisesti alat kuormittamaan kehoa maltillisesti painoja lisäillen. Lähde suosiolla liikkeelle vähän liian kevyestä jolloin jokaiseen harjoitukseen voi tehdä pieniä korotuksia vastukseen.

 

Toistomäärät voi pitää 5-8 toiston välissä ja alkuun ne saavat tuntua kevyiltä, jotta turhilta lihassäryiltä vältytään. Jos nimittäin heti ensimmäisistä harjoituksista lähtien sarjat viedään uupumukseen saakka, saattaa olla, että kärsimystä on tiedossa DOMSien, eli viivästyneen lihasarkuuden muodossa. Kun harjoitusviikkoja on takana kolmesta viiteen, lihakset todennäköisesti pystyvät ottamaan vastaan jo hieman raskaampia harjoituksia menemättä täysin paniikkitilaan. Silloin voidaan kunkin sarjan viimeinen toisto viedä hieman lähemmäksi uupumusta, jossa teknisesti puhtaita toistoja ei enää jaksaisi tehdä.  Äärimmäisen kuormittavat harjoitukset kannattaa tässä vaiheessa pitää vielä tehtävälistalla. Niiden aika tulee kun harjoittelukokemusta on kertynyt mieluummin vuosia kuin kuukausia! 

Isometrinen harjoittelu vahvistaa jänteitä

Teho on yhtä kuin massa kertaa kiihtyvyys ja nopeaan liikkeeseen tähtäävää harjoittelua olisi hyvä olla jossain määrin riippumatta omasta harjoittelutaustasta. Toisessa ääripäässä on puolestaan isometriset, eli kansankielellä staattiset harjoitteet joissa lihasten aktiivisuudesta riippumatta, asento ei muutu. Isometrisiä harjoitteita käytetään nykyään myös kuntoutuksessa hyvin tuloksin ja niiden tiedetään vahvistavan hyvin muun muassa jänteitä. Toki vaikutus kohdistuu aina kaikkiin kudosrakenteisiin, mutta jänteiden vahvistaminen liikkumisen ja etenkin nopean liikkeen näkökulmasta on tärkeää.

Aikaisemmin puhuimme lyhyesti liikkeen eksentrisestä vaiheesta. Nämä kaksi vähemmän käytettyä lihastyötapaa(lihastyötapoja ovat konsentrinen, eksentrinen ja isometrinen) ovat ehdottoman tärkeitä liikkumiskyvyn kannalta ja koska yleisesti ”perinteinen kuntosaliharjoittelu” korostaa konsentrista vaihetta, näissä kahdessa on monilla jo sen vuoksi paljon työnsarkaa.

Kyykyissä eksentristä eli liikkeen laskevaa vaihetta voidaan tehdä ylikorostetun hitaasti. Kokeneet harjoittelijat voivat käyttää jopa supramaksimaalisia painoja tehden ainoastaan kyykyn laskuvaiheen. Tämä kuitenkin vaatii paljon harjoittelukokemusta ja luottamusta omaan tekemiseen.  Myös staattisia asentoja voidaan sisällyttää harjoitteluun. Määrän ei tarvitse olla korkea ja suosittelen käyttämään isometristä liikettä juuri niillä nivelkulmilla joissa koet jonkinlaista haastetta. Esimerkiksi liikkeen laskussa saattaa ilmetä jonkinasteinen hallinnan pettäminen.  Ensin liike sujuu hyvin, mutta saavuttaessa lähellä omaa heikkoa lenkkiä, kontrolli vähenee ja pettää mahdollista niin paljon että kyykky ikään kuin tippuu läpi. Kontrollin heikkeneminen saattaa näkyä myös polvien työntymisenä sisäänpäin. Oli heikko lenkkisi mikä tahansa, löydettyäsi sen, tee isometrisiä pitoja lähellä tuota kohtaa. Pito voi olla kaikkea 10-60 sekunnin väliltä, mutta äärimmäiseen uupumiseen ei tarvitse mennä. Liikettä voi jatkaa molempiin suuntiin, mutta alussa suosittelen nousemaan ylös(konsentrinen vaihe). Harjoittelun edetessä voit mennä koko ajan alemmaksi ja hiljalleen heikkoa lenkkiä ei enää ole. Pystyt nyt kontrolloimaan koko liikelaajuuttaa ylhäältä alas ja takaisin ylös!

 

Arvioi kuormitusta RPE – skaalauksen avulla

Artikkelin toisessa osassa toin esille RPD (Rate of Perceived Discomfort) -arviointimallin, jolla voidaan kertoa kivun ja epämiellyttävin tunnetilojen kovuus. Yksi olisi minimaalisen vähän ja kymmenen sietämättömän kova kipu. Paljon yli kolmosen ei kipujen olisi syytä harjoittelussa nousta, vaikka joskus ja etenkin kun kyseessä on jostain loukkaantumisesta ja rasitusvammoista kuntoutuminen, kipua saattaa ilmetä enemmän. Silloinkin olisi syytä pysyä kuudessa ja sen alapuolella, koska kovissa kivuissa harjoittelu ei todennäköisesti tuo haluttua lopputulemaa. Jonkin verran epämiellyttäviä tuntemuksia on syytä oppia sietämään ja pikemminkin tunnistamaan mistä kivut todennäköisesti johtuvat. Ammattilaisen apu on tässä monille suositeltavaa.

RPE tulee puolestaan sanoista Rate of Perceived Exertion ja siinä voidaan käyttää samaa 1-10 taulukkoa. Riippumatta toistomääristä, tällä voidaan arvioida miten loppuun sarja vietiin. Jos teit 5 toistoa painoilla, joilla olisit jaksanut tehdä helposti 10 toistoa, silloin RPE sijoittuisi 3-5 välille, eli sarja oli hyvin kevyt. Jos taas viimeinen toisto viiden toiston sarjassa oli niin raskas ettei kuudetta olisi tullut, RPE lähentelisi kymmentä.

Kolmas ja oppimisen kannalta mahdollisesti tärkein on kuitenkin RPT, eli Rate of Perceived Technigue, jolla arvioidaan puolestaan suorittamisen laatua tekniikan näkökulmasta.

Näitä kolmea asiaa arvioimalla, voidaan luoda selkeämpi tilannekuva siitä miten harjoittelu meni ja mitä siltä on syytä odottaa. Jos tekninen suorittaminen(RPT) on 8 tai yli ja kivut(RPD) pysyvät kolmosessa tai mielellään sen alapuolella, voidaan harjoittelussa mennä lähelle äärimmäistä uupumista. Turvallisuuden ja palautumisen vuoksi jättäisin aina hieman ilmaa viimeiseen toistoon, mutta kokenut harjoittelija voi hyvin käyttää toistomääristä riippumatta sellaisia vastuksia jossa sarjat tehdään lähes loppuun saakka. Toisin sanoen RPE-luku olisi 9-10 luokkaa.

Onko näitä lukuja pakko käyttää? Ei tokikaan, kunhan sinulla itsellä, ja/tai valmentajalla on selkeä yleiskuva siitä, missä mennään. Suomennettuna äskeinen tarkoittaa; teknisesti puhtaita toistoa ilman erityisiä kiputuntemuksia työsarjat voidaan tehdä huoletta lähelle uupumistilaa. Jos RPT(tekniikka) tippuu paljon alle kahdeksan ja etenkin jos RPD(kipu) nousee paljon yli kolmen, harkitsisin raskaiden sarjojen siirtämistä tuonnemmaksi ja keskittyisin noiden kahden kuntoon laittamiseen.

 

Kyykyn lisäksi on muutakin (elämää)

 

Uskon, että on aika jättää kyykyn pohdinta tähän ja miettiä mitä kaikkea muuta monipuolinen liike sisältää.  Omalla kehonpainolla pystyy jossain muodossa tekemään käytännössä kaikki perusliikemallit. Olisi hieman outoa jos ei pystyisi…

Harjoittelusta olisi hyvä löytyä liikkumista lattiatasossa, jossa tavoitteena on pystyä liikkua vatsamakuulta selinmakuulle ja lattialta ylös ilman käsien apua. Ei pelkästään “core-treeniä”, vaan ajatella asiaa hieman laaja-alaisemmin. Miten monta erilaista tapaa sinulta todellisuudessa löytyy, joiden avulla pääset lattialta ylös ilman käsiä? Ainakin muutama hyvä tapa olisi hyvä löytyä.

Tämän lisäksi tulisi löytyä liikettä, jossa kehoa kannatellaan neljän raajan, kolmen ja kahden raajan varassa. Käytännössä erilaiset konttausasennot ja liikkuminen käsien, sekä jalkojen varassa toimii tähän erinomaisesti. Kyykkyliikkeet ovat kahden tai yhden raajan varassa liikkumista ja myös käsien varassa olisi hyvä osata tehdä jotain. Käsitasapainoilu on tätä parhaimmillaan! Kun nämä liikemallit on käyty lattialla läpi, on aika miettiä mitä kaikkea roikunta voisi meille tarjota. Tähän riittää leuanvetotanko tai voimistelurenkaat ja tietenkin kaikki muut telineet, sekä puunoksat joissa voi turvallisesti roikkua.

Roikuntaa, lattialla oleskelua ja siellä liikkumista olisi hyvä tuoda päivittäiseen tekemiseen mukaan istumakyykyn tavoin. Pieniä määriä siellä täällä, oppien kuulemaan mitä keho juuri sillä hetkellä kaipaa. Palaan näihin varmasti myöhemmin oman artikkelisarjan muodossa, mutta mietitään tähän loppuun vielä hieman sitä, mitä omalla kehonpainolla on haastava tehdä ilman lisävastusta.

Lannesaranaliikkeellä voimaa lantioon ja takaketjuun

 

Maastaveto  ja etuheilautus ovat yleisesti tunnetuimpia lannesaranaliikkeitä ja hyviä sellaisia ovatkin. Jos minulta kysytään, kaikkein parhaimpia. Omalla kehonpainolla vastaavia liikkeitä on hyvin haastavaa keksiä. Liikkeitä kyllä on, mutta niiden antama vastus ei ole lähimainkaan sitä luokkaa jotta niillä voisi korvata yllä mainitut liikkeet. Takaketjulle erinomainen kehonpainoliike voiman kehittämiseen on ns. Nordic ham curl, tai Glute ham raise ja hätätapauksessa näillä voi korvata mavet / heilautukset. Liikkeessä valtaosa liikkeestä tulee kuitenkin polven alueelta, joten liike kohdistuu paljon vahvemmin takareidelle kuin pakaroille. Liikkeessä kyllä ojennetaan lantiota aktiivisesti, joten pakaratkin tekevät töitä, mutta käytännössä liikemallia ei voi suoraan verrta lannesaranaliikkeeseen, jossa iso liike tulee lantiosta ja polvista vain vähän.

Moni onkin tykästynyt etuheilautukseen, sillä siinä ei tule suurta liikettä polvista, joten ne eivät myöskään liikkeessä suuresti rasitu.

Maastavedon ja etuheilautuksen yhtäläisyydet ja eroavaisuudet

Tyylejä molempiin on tietenkin useampi kuin yksi, mutta silti molemmat voidaan luonnehtia takaketjun lihaksia kuormittaviksi lannesaranaliikkeiksi. Maastaveto vaatii paljon lihasaktiivissuutta(lihasten jännittämistä) ja liike on melko hidas. Nopeaa vaihetta maastavedossa ei oikeastaan ole eikä sen tehtävä ylipäätään ole niinkään korkea tehontuotto(korkeaa tehoa haettaessa käytetään yleensä 30-70% kuormia omasta maksimista), vaan voimantuotto(tavoitteena liikuttaa suurta kuormaa, 80-100% omasta maksimista, jolloin liikkeen suoritusnopeus hidastuu).  

Etuheilautus vaatii kykyä jännittää lihaksia, mutta määrällisesti paljon vähemmän kuin maastaveto, osittain jo sen takia, että vastus on lähes aina paljon kevyempi. Tämä jo yksistään tekee suuremman tehontuoton mahdolliseksi. Toinen selkeä ero on kuulan liikeradassa. Siinä missä tanko liikkuu lähellä vartaloa suoraan ylös-alas, kuula liikkuu ikään kuin puolikasta ellipsiä liikerataa pitkin takaa alaviistosta eteen yläviistoon. Kuulan paino ei myöskään kuormita kehoa jokaisessa vaiheessa liikettä. Yläasennossa sen tuottama kuormitus kehoon on käytännössä nolla. Tämä mahdollistaa paljon paremmin lihasten jännitys-rentoutus -vaiheiden hyödyntämisen. Alhaalta ylös tullessa liike kiihtyy loppua kohden voiman tullessa lantion ojennuksesta ja jonkin verran polvien samanaikaisesta ojennuksesta. Lantion lihasten voimantuoton kannalta optimaalinen nivelkulma polvissa on noin 150-160 astetta(180 astetta voidaan katsoa olevan jalat täysin ojennettuna). Tästä kulmasta lantion lihakset pystyvät tuottamaan parhaiten voimaa joka oikealla rytmityksellä ja ylävartalon lihasten tukemana ohjautuu tehokkaasti kahvakuulaan. 

Ylävartalon lihakset antavat tukea, mutta varsinaisesti ylävartalosta ei tuoteta voimaa. Laskuvaihe on aktiivinen “kuulan seuraus”, jossa paino pysyy hieman enemmän kantapäiden varassa ja kuormitusta ohjataan pakaroille, sekä takareisille. Kuin jouset, takareidet ja pakarat venyvät laskun aikana. Oikein ajoitetulla vastaliikkeellä vapautuu elastista energiaa ja sitä seuraava napakka lantion ojennus viimeistelee liikkeen. Täydellinen kombinaatio, jollaista ei ole toista!

Toki heilautusta voi yrittää imitoida muilla välineillä, mutta kahvakuula on välineenä paras vaihtoehto, sillä siinä oleva paino sijoittuu kahvan päähän(ei sivuille kuten käsipainossa), jolloin kahvasta tulee käytännössä käsien jatke. Myös levytangolla voi yrittää heilautusta tehdä, mutta kannattaa laittaa video nauhoittamaan heti ensimmäiseen sarjaan. Saadaan kiva Youtube -hitti! Toisin sanoen ÄLÄ YRITÄ TEHDÄ HEILAUTUKSIA LEVYTANGOLLA! 🙂 

Etuheilautuksesta on toki erilaisia versioita. Ns. hardstyle ja enemmän taloudellisuutta tavoitteleva “keinutekniikka”. Itseäni ei haittaa että liikettä varioidaan ja kun kilpailin kahvakuulaurheilussa, oma tekniikkani myötäili kilpanostoja ja kisasuorituksen fyysisiä vaatimuksia(voimakestävyys). Osa tekee heilautukset jopa lähes kyykyn kaltaisena liikkeenä, eikä sekään ole varsinaisesti väärin. Itse kuitenkin korostaisin sitä ainutlaatuista asiaa heilautuksessa joka syntyy yllä mainituista seikoista. Opettele se kunnolla ja hyödynnä se koko potentiaalilla!

Yhteenveto

 

Artikkelista tuli itselleni tuttuun tyyliin “melko” pitkä. Toivottavasti kuitenkin jaksoit lukea sen alusta loppuun ja ennenkaikkea toivottavasti siitä olisi hyötyä kun alat pohtimaan oman harjoittelusi rakennetta. Kuulen mielelläni sinun kokemuksia, joten käy heittämässä kommenttia johonkin somekanavaan, tai jos haluat olla minuun privaatisti  yhteydessä, sähköpostini on    

Kehomme tarvitsee monipuolista liikettä, joka ylläpitää ravinteiden kulkua kudoksiin ja kuona-aineiden poiskuljetusta. Liikkeissä tulisi hyödyntää laajoja liikeratoja, joissa kontrolli tulee olla kunnossa. Passiivisella liikelaajuudella ei yksinään tee mitään, mutta siitä voi olla hyötyä kunhan harjoittelussa korostetaan asento- ja liikehallintaa ääriasennoissa.  Tässä vielä muutaman kohdan lista joilla jokainen voi rakentaa itselleen sopivan harjoittelumallin.

• tee matalan kuormituksen liikkeitä / harjoitteita 1-3 kertaa päivässä joiden avulla vähennät jännitteitä, hyödynnät laajoja liikeratoja ja tarjoilet kudoksille ja nivelille ravinteita. Tähän kuuluu myös istumakyykky ja kevyiden kyykkyjen tekeminen päivittäin
• tee 1- 3 voimaharjoitusta viikossa omien tavoitteiden mukaan. Suosi perusliikemalleja, joista ainakin lannesaranaliikkeeseen otat mukaan jonkin lisävastuksella tehdyn harjoitteen(etuheilautus, tai maastaveto). Oma kehonpaino riittää alkuun kaikkiin muihin. Kyykkyyn maltillisesti vastusta siinä vaiheessa kun on sen aika ja kyykkysyvyys sen mukaan mikä on juuri nyt mahdollista. Jos valitset yhden, valitse syväkyykky jossa pystyt hallitsemaan koko liikerataa ja jossa voit käyttää kohtuullista vastusta!
• pidä suunnitelmat yksinkertaisina, mutta tarjoile keholle, sekä mielelle monitahoista liikettä haastamalla itseäsi erilaisilla liikeyhdistelmillä ja uusilla taidoilla
• pidä huolta toimintakyvystäsi silloinkin kun tavoitteet ohjaavat sinua johonkin spesifiin. Voima, liikkuvuus ja kehonhallinta luovat pohjan, jonka päälle voidaan lähteä rakentamaan uusia taitoja, kestävyyttä ja myös äärimmäistä voimaa, tai erittäin isoja liikeratoja vaativia kokonaisuuksia
• rakenna tapoja, jotka ohjaavat sinua liikkeen pariin. Lisää uusia asioita kuten päivittäisiä kyykkyjä joka päivä toistuviin tapahtumiin. Esimerkiksi hampaiden pesu, kahvinkeitto tai lemmikkien kanssa jutusteluhetket. 🙂 Myös töitä voi tehdä kyykyssä kunhan muistaa, että paras liike on seuraava liike. Muista siis liikkua!   
• Muokkaa ympäristösi sellaiseksi, että se suosii liikkumista. Huonekaluja ei tarvitse heti alkaa heivaamaan, mutta esimerkiksi leuanvetotanko tai voimistelurenkaat kotiin on erittäin suositeltava toimenpide. Sama pätee työpaikoille, johon olen myynyt vuosien aikana myös paljon vastuskumeja ja kahvakuulia.
• opettele uusia taitoja iästä ja taustastasi huolimatta. Kaiken ei tarvitse liittyä varsinaisesti liikkumiseen. Ehkä uusi taito löytyy jostain taiteen muodosta, tai rakentamisesta. Jos et keksi muuta, ala jonglööraamaan!
• mitä tahansa päätätkään tehdä, muista consistency over intensity, eli määrätietoisuus voittaa aina intensiteetin. Se mitä teet usein ja toistuvasti, siinä tulet kehittymään 100% varmuudella kunhan pidät huolta että uskallat haastaa itseäsi tasaisin väliajoin.
• Virheille tulee olla sijaa. Ilman niitä et voi tietää missä omat rajasi menevät ja ilman niitä on hyvin haastavaa oppia uutta. Virheet tekevät sinusta viisaan, mutta matkan aikana ei tarvitse olla tyhmä! Jos olet aloittelija, tee aloittelijan virheitä. Kun aikanaan sinulla on vuosien kokemusta, tulet tekemään kokeneiden virheitä. Toisin sanoen tee asioita, jotka soveltuvat sinun tasolle. Kun on aika nostaa tasoa, sinulla on siihen valmiudet. Siellä sinua odottavat uudet haasteet!

Muista, että kehosi on oikeasti äärimmäisen kestävä. Meitä pelotellaan aivan turhaan liikkumisen vaaroista, sillä kaikkein vaarallisinta on olla liikkumatta! Se aikaansaa paljon enemmän polvivammoja ja muita elämää rajoittavia vaivoja. Etsi taho, joka osaa opastaa sinua tarvittaessa oikealle polulle. Yksin ei tarvitse oppia kaikkea kantapään kautta ja hyvällä valmennuksella oikeasti vaaralliset asiat saadaan kitkettyä pois.

 

Jos haluat oppia parhaat tavat hyödyntää kahvakuulaa, suosittelen että tutustut CompactFitin Kahvakuula(ohjaaja)koulutukseen.  Seuraava koulutus järjestetään Helsingissä 8.-9.kesäkuuta. Linkin kautta löydät tietoa tästä Suomen ensimmäisestä ja ehdottomasti monipuolisimmasta kahvakuulakoulutuksesta. Se soveltuu myös harrastajille yhtä lailla kuin liikunta-alan ammattilaisille.

Monipuoliseen liikkumiseen eri muodoissa sinulla on mahdollista tulla tutustumaan kanssani 26.-28.heinäkuuta Movement Weekendissä.  Vaikka itse sanonkin, ehdottomasti kesän yksi kohokohtia jota ei kannata missata.  🙂

 

 

  

 

Kirjoittaja: Jukka Rajala