Ympäristön vaikutus ohjaa tekemistäsi enemmän kuin luulitkaan
1 kesäkuun, 2018
Muistan vuosituhannen vaihteessa, siirtyessäni hiljalleen peruspuntin junttaamisesta muunlaiseen nostamiseen. Alkuun tulivat kahvakuulat uutena juttuja ja myöhemmin kehonpainoharjoitteet eri muodoissa. Kuntosali jossa kävin, omasi muutaman kuulan, mutta koska kuulat olivat suoraan sanottuna surkeat, vein sinne omat kuulani ja sanoin, että näitä saa muutkin nostella, mutta meitsi ei noilla vihreillä leikkikuulilla pysty tekemään kisanostoja. Tämä sopi omistajalle ja ajan kanssa kun kahvakuulat alkoivat tulla suositummiksi, myös moni muu pääsi nauttimaan paremmista kuulista.
Ympäristö vaikuttaa suuresti meidän käyttäytymiseen. Jos kuntosalilla on isot nostoalueet painonnostoon ja liikkuvuusharjoitteluun on pyhitetty suuri määrä neliöitä, on paljon todennäköisempää, että enemmistö harjoittelijoista tekisi painonnostoa ja käyttäisi aikaansa myös liikkuvuuden kehittämiseen. Jos vielä kanssaihmiset jakavat samanlaisia näkemyksiä siitä, mitä monipuolinen harjoittelu tulisi sisältää, kasvavat todennäköisyydet entisestään, etenkin kun tämä kaikki tulee yhdessä paketissa hyvän valmennuksen kanssa. Jos jokin näistä, saati että kaikki näistä puuttuvat, on suhteellisen haastavaa pystyä rikkomaan mahdollisia rutiinejaan, jos ympäristö kokonaisuutena ohjaa täysin muunlaiseen tekemiseen.
Itse olin se ”outolintu” salilla, joka teki kaikkea kummallista ja varmasti jos joutuisin edelleen harjoittelemaan perinteisellä kuntosalilla, se vaikuttaisi jossain määrin päätöksiini, jos ei muuten, niin ainakin sen suhteen kun oikeanlaista välineistöä / tilaa ei olisi riittävästi. Vuonna 2012 avasin ensimmäisen oman salini ja siellä huomasin hyvin nopeasti miten oppilaat omaksuivat välittömistä pieniä asioita kuten odotellessaan tunnin alkua lähes jokainen istui kyykkyasennossa tehden siellä avaavia harjoitteita. Tämä tapahtui ilman ohjausta, että näin tulisi toimia. Ympäristö kokonaisuutena ohjasi oppilaita tähän rutiiniin. Aivan samanlainen ilmiö on edelleen nähtävissä Movement Centereissä. Istumakyykyn availua, ranteiden lämmittelyä, roikkumista ja tietenkin sitä ”outoa liikkumista”. Tämä siksi, koska ympäristö ohjaa siihen suuntaan!
Ympäristö tukee tapoja
Tapojen muodostumisen kannalta oikeanlainen ympäristö on ensisijaisen tärkeää. Tästä on lukuisia tutkimuksia aina Vietnamin sodan heroiiniriippuvuuksista lähtien ja tämän näkee hyvin helposti, kun käy tutustumassa erilaisiin yhteisöihin. Ympäristö ohjailee käyttäytymistämme ja hyvin suuri osa päätöksistä joita teemme syntyy meille esitettyjen vaihtoehtojen johdosta. Tästä on Suomessa muutamia hyviä malliesimerkkejä, kun yritys on hankkinut työtiloihin leuanvetotangot. Ilman sen suurempaa ohjeistusta, työntekijät ovat alkaneet pitämään lyhyitä taukoja työnteosta, jonka aikana käydään tangossa roikkumassa. Osa saattaa tehdä vähän leukojakin, jos toimintakyky antaa siihen mahdollisuuden. Ajatella jos tämä optimoitaisiin vielä oikeanlaisella tiedolla, jolloin jokainen työntekijä olisi valaistanut sen suhteen, miksi kannattaa roikkua, miten kannattaa roikkua ja milloin kannattaa roikkua. Villi veikkaukseni on, että konetyöskentelystä johtuvien vaivojen määrä romahtaisi ja työtehokkuus kasvaisi kun pieni liike pitkin päivää pitäisi myös aivot vauhdissa.
Näen tämän myös omassa tekemisessä ja joskus hieman jopa huvittuneena huomaan, että jostain syystä oma koti on muodostunut itselle käsilläseisonnan tyyssijaksi, vaikka voisin yhtä hyvin harjoitella kaikessa hiljaisuudessa Käpylässä, Hakaniemessä, tai Tapiolassa. Jos taas haluan tehdä vähän kaikkea kehonpainoharjoitteluun liittyvää, kääntyy nokka automaattisesti kohti Käpylää ja painonnostoharjoituksissa puolestaan Hakaniemeen. Ne jotka ovat käyneet salillamme, tietävät, että Hakaniemessä on samoissa tiloissa painonnostoklubi nimeltä Tempaus –Areena ja tilat ovat muutenkin ehkä vähän enemmän rautojen kolisteluun soveltuvammat. Todellisuudessa voisin omat harjoitukseni tehdä käytännössä missä tahansa näistä paikoista, mutta olen ikään kuin tarjoillut etukäteen tietyt vaihtoehdot, joiden mukaan hyvin alitajuisesti toimin.
Asensin kotiin myös voimistelurenkaat, sillä halusin luoda ympäristön, joka ohjaa minua tekemään enemmän etu- ja takavaakaa. Toki teen renkailla kaikkea muutakin, mutta halusin kokeilla, mitä tapahtuu jos laitan renkaat terassille. Kävi niin kuin oletin ja pienellä päivittäiselle tekemisellä ja käytännössä ilman yhtään ns. kunnollista harjoitusta, sain pitkästä aikaa etuvaa’an sellaiselle tasolle, että pystyn tekemään sen täydessä asennossa, eli jalat yhdessä. Takavaaka on ollut pois ohjelmasta jo pidemmän aikaa kun pieni vaiva olkapäässä ei oikein tarjoillut parasta kasvualustaa sen tekemiseen. Jo reilussa viikossa huomasin, että olkapäät alkoivat voida paremmin ja paremmin, vaikka niiden liikuttelua ja huoltaminen on ollut päivittäistä. Roikkuminen renkailla kuitenkin puuttui päivittäisistä rutiineista, koska aivan joka päivä en salilla käy harjoittelemassa. Nyt ei ole ollut yhtään päivää ettenkö olisi tehnyt renkailla jotain ja tällä pienellä lisällä olen saavuttanut kivuttomammat ja toimivammat olkapäät, paremman etuvaa’an ja uskalluksen tehdä takavaakaa pitkän tauon jälkeen. En voisi olla tyytyväisempi päätökseeni!
Tämän aikaansaaminen ei vaatinut tietoista itsensä motivoimista, eikä omassa tapauksessa itsekuria, jotta olisin saanut itseni tekemään juttuja renkailla. Tässä riitti kun muokkasin ympäristöni sopivaksi, sillä arkeen upotetut mikrotavat olivat jo paikoillaan ja siten pienimuotoinen liikkuminen pitkin päivää hyvinkin normaali käytäntö.
On tärkeää ymmärtää mitkä asiat tapoihimme vaikuttavat ja mitä uusien tapojen luomisessa tulisi ottaa huomioon. Itsensä loputon motivoiminen tekemään jotain ei ole mielestäni pitkässä juoksussa paras vaihtoehto, vaan tapojen rakentaminen ja kun ne vielä osaa yhdistää itselleen jo tuttuun tekemiseen, lopputulokset puhuvat puolestaan. Tavat olisi viisasta rakentaa omasta identiteetistä käsin, jota käsittelin edellisessä artikkelissani pinnallisesti.
Boostaa huippuhetkiä ja minimoi huonot hetket
Oma tekemisen taso ei ole kenelläkään tasaista kiitettävää, ei edes huippu-urheilijoilla. Oman kehittymisen kannalta ja etenkin oman toimintakyvyn kannalta olisi hyvä pystyä ennen kaikkea minimoimaan huonot hetket siten, että oma taso huonoinakin päivinä olisi kohtuullinen. Harjoittelussa tämän tulisi näkyä muun muassa liikeprogressioiden helpottamisena, painojen keventämisenä ja joskus jopa suunnitelmien muuttamisena mikäli jokin muu harjoitus olisi siihen tilaan parempi vaihtoehto. On kuitenkin eri asia vaihtaa leuanvetoharjoitus lyhyeen roikkumiseen tangossa / renkailla ja siihen kylkeen vähän olkapäiden mobilisointia, sekä kyykkyasennon availua, kuin että jättää ne tekemättä kokonaan. Legendaarinen 1% päivässä on vuodessa
Kun taas ollaan huippuvireessä, tulisi nuo päivät pystyä hyödyntämään koko potentiaalillaan ja vaikka kahvipöytäkeskusteluissa huippukunnon osuus onkin vallitseva, arjessa huippusuorituksiin ei pysty jokainen päivä, viikko, tai edes kuukausi.
Joten, vaikka jatkossakin vastailisit tuttaviesi kysymyksiin maksimipenkkituloksesta, tai käsilläseisonnan kestosta parhaan päiväsi mukaan, pidä mielessä, että myös niillä arkisemmilla teoilla on suuri merkitys kehitykseesi, sillä niistä syntyy todellisuudessa se iso massa ja iso massa on tie huipputuloksiin!
Kirjoittaja: Jukka Rajala
