Pistä tavat tekemään sinulle töitä!
26 toukokuun, 2018
Kaikki meistä tietää toimivansa hyvin tavanalaisesti, mutta mitä tavat itse asiassa on ja miten uusia tapoja voi opetella? Tätä samaa asiaa on tullut mietittyä myös valmennuksellisesta näkökulmasta kun olen opettaja jollekin toiselle.
Käsilläseisontakirjaa kirjoittaessani pohdin aihetta ehkä enemmän kuin mitään muuta yksittäistä osa-aluetta. Yritin ymmärtää mikä synnyttää jatkumon, joka saa aikaan muutoksia ja pysyvyyttä joilla on todellista merkitystä?
Usein puhutaan tavoitteista ja motivaatiosta harjoitteluun. Puhutaan siitä että matka on tärkeämpi kuin määränpää. Näitä itsekin korostan, mutta samalla tuntuu, että jokin on ristiriidassa.
Leikkiminen on tärkeää, mutta uskon myös siihen, että jokin tavoite täytyy olla, sillä matkaa on hyvin vaikea aloittaa, jos ei tiedä mihin suuntaan pitäisi lähteä. Tulostavoite on niin sanottu pintakerroksen tekijä, joka antaa tekemiselle suunnan. Tällaisia tavoitteita on esimerkiksi käsilläseisonnan oppiminen.
Tulostavoite ei kuitenkaan vielä vie mihinkään. Tarvitaan systeemi, tai prosessi, jolla tavoitteeseen aikanaan päästään. Tässä tekemistavoitteen tasolla tarvitaan kykyä nähdä nykytila sellaisena kuin se on ja rohkeutta kokeilla uutta, sekä tutustua itselleen vieraisiin asioihin. Tällä tasolla ohjelmoidaan, aikataulutetaan ja sitoutetaan. Toiminnan käynnistyessä yleensä myös itse määränpää jota kohti lähden liikkumaan, alkaa kirkastua.
MOTIVAATIOITA TULEE JA MENEE
Kaikki liike käynnistyy motivaatiosta ja mm. välittäjäaine dopamiini on tärkeä osa tätä. Jokainen varmasti tietää kokemuksesta miten helppoa motivaatio on polttaa loppuun. Yksi yleinen syy tähän on pyrkimys tavoitella aivan liikaa ja aivan liian nopeasti. Kivut, loukkaantumiset ja muut vastoinkäymiset pommittaa motivaatiota alas tehokkaasti.
Samoin tahdonvoima on ehtyvä energianlähde ja joskus se loppuu jo lähtöviivoilla. Etenkin kun liikutaan kaukana oman mukavuusalueen ulkopuolella ja oman ymmärrysalueen ulkopuolella. Varsinkin harjoitteluun liittyvissä asioissa tämä on yleistä ja sen vuoksi omasta mielestäni jokainen valmennusprojekti pitäisi jollain tasolla olla myös oppimatka.
Jos aloitat aikuisena käsilläseisonnan, tai baletin, ei sinusta varmaankaan tule siinä maailman parasta, mutta tätä ei kannata jäädä harmittelemaan. Uuden liikkeen tuominen arkeen voi avata ovia sellaisiinkin paikkoihin joiden olemassaolosta et edes osannut haaveilla. Näitä voi olla vaikkapa kivuton selkä, tai kyky nostaa kädet suorina pään päälle. Se voi olla myös parempi jaksaminen arjen keskellä ja energisempi olo pitkin päivää siten, että voimia on vielä työpäivän jälkeen johonkin muuhunkin kuin sohvalla makaamiseen.
Se voi olla myös hyvän esimerkin näyttämistä omalle jälkikasvulle, tai lapsenlapsien kanssa leikkimistä.
Listan luominen on omissa käsissä
Merkittävä enemmistö uudenvuodenlupauksia liittyy jollain tavoin terveyteen joka tarkoittaa sitä, että terveys on lähes jokaisella listan kärjessä. Jos motivaatiolähteet ovat pelkästään ulkoisia, kuten ”täytyy juosta maraton, koska pomo lupasi ilmaisen Tallinnan risteilyn kaikille jotka siihen pystyy” tai ”lääkäri neuvoi minua pudottamaan painoa 20 kiloa”, uskallan väittää motivaation ylläpitämisen olevan haastava tehtävä huomatessa tavoitteen vievän odotettua kauemmin.
Monien tavoitteiden suhteen vuosi ei ole ollenkaan ylimitoitettu. Voisi melkein sanoa, että kaikki tavoiteltavan arvoiset asiat vaativat ensinnäkin aikaa vähintäänkin kuukausia. Jossain määrin ne edellyttävät myös uhrautumista, nöyrtymistä asian edessä, omien heikkouksien myöntämistä ja tietenkin innostusta, sekä palavaa halua oppia. Sisäinen motivaatio, joka syntyy omista arvoista ja omasta tahtotilasta, kantavat pitkälle!
EI KOKO MAAILMAA HALTUUN YHDELLÄ KERTAA
Alkuinnostuksessa lähdetään usein asettamaan jokin tarkka tavoite ja unelmoida toki saa, eikä sitä kannata yrittää estellä, sillä se tuskin on edes mahdollista. Anna ajatusten tulla vapaasti päähän ja mielikuvituksen laukata, mutta älä anna niille määräysvaltaa. Be the captain of your actions, not the slave of your impulses.
Haaveilun jälkeen käytä alkuun hieman aikaa siihen, että oppisit tunnistamaan sellaiset tavat, jotka ovat edellytys tavoitteen saavuttamiselle. Aina välillä voit käydä nuuhkaisemassa tavoitteiden huumaavaa tuoksua, mutta vältä liiallista sniffailua. Pieni fiilistely ja sitten takaisin tapojesi ääreen!
Lupaa itsellesi että juuri nyt et vielä päätä yhtään mitään. Et ehkä ole vielä valmis, sillä sinun tulee ensiksi tehdä itsellesi selväksi miksi nämä kaikki muutokset ovat tarpeen. Listaa nämä paperille ja voit palata listan pariin muutamaankin otteeseen homman edetessä.
Ihailun ja itseinhon ero on joskus pieni
Ihmisiä on tässäkin tietenkin erilaisia ja toiset nauttivat ylisuurista haasteista inspiroituen suuresti esimerkiksi itseään pidemmällä olevista esikuvistaan. Useimmille kuitenkin ne luovat suuria paineita ja tekemisestä tulee suorittamista. On mielestäni tervettä kyetä ihailla itseään taidokkaampia, kunhan oppii olemaan vertailematta itseään heidän tekemiseen.
Suosittelenkin, että jos haluaa oppimismielessä verrata itseään johonkin toiseen, on usein parempi valita sellainen henkilö, joka on hieman pidemmällä tekemisessään. Sellaisten henkilöiden tekemisestä myös itse opin enemmän. Maailman huiput ovat puolestaan inspiraation lähde, joiden seuraaminen oikein annosteltuna nostaa omia energioita.
Mieti lähtötilanteesi huolella läpi
Jos jo nyt harjoittelet viisi kertaa viikossa ja olet päättänyt oppia seisomaan käsillä, sinun täytyy luoda tapoja, joka tukee käsilläseisonnan oppimista. Ei auta jos väännät kovaa treeniä puntilla ja käsilläseisonnalle jää muutamat minuutit sieltä täältä. Kuten yllä kirjoitin, uudet tavoitteet edellyttää usein uhrautumista.
Jos taas elämästäsi puuttuu unen jälkeen se tärkein, eli liike, sinun tehtäväsi on luoda tapoja, jotka lisäävät liikettä elämään.
Oli tilanteesi mikä tahansa, usein täytyy rikkoa vanhoja malleja, jotta voisi luoda uutta. Alussa tämä saattaa vaatia vähän itsekuria, mutta kun tekemisestä on tullut tapa, itsekurin tarve vähenee minimiin. On silti hyvä jaksottaa päivä eri vaiheisiin ja sijoittaa itselleen haastavat asiat 0-8h heräämisestä. Jos siis heräät klo 7, pyri tekemään nämä uudet ja tärkeät asiat klo 7-15 välisenä aikana. Tämän taustalla on mm. dopamiinin, adrenaliinin ja asetyylikoliinin korkeammat tasot, josta lisää joskus toiste.
AINA EI ONNISTU, EI EDES JOKA KERTA
Entä jos yrittämisestä huolimatta hommasta ei tullut tapaa? Näinkin voi käydä jopa silloin kun asioita tehdään monelta kantilta oikein. Ensinnäkin täytyy muistaa, että muutoksien tekeminen ei tule kuin Manulle illallinen. Välillä lipsuu ja silloin täytyy palata sen tärkeimmän kysymyksen ympärille. MIKSI minun täytyy tehdä nämä muutokset?
Tämä on vaikein kysymys ja joskus vielä vaikeampaa on kääntää tuo muotoon miksi minä tarvitsen nämä muutokset. Ulkopuolisena on paljon helpompaa ohjeistaa mitä, miten ja milloin sinun tulee tehdä. Tulen antamaan eri artikkelissa selkeän mallin, jota voit lähteä toteuttamaan, mutta tässä vaiheessa niitä ei tarvitse edes vielä tarkkaan miettiä.
Tavat synnyttävät energiaa
Monien asioiden suhteen olen luovuttanut jo alkumetreillä, mutta miksi niin ei käy aina? Vuosia sitten asetin tavoitteeni, joka oli käsilläseisonta sen enempää asiaa tarkentamatta. Sinulla käsilläseisonnan tilalla on todennäköisesti jokin muu asia, joten älä anna sen hämätä sisällön ydintä.
En haaveillut alussa yhden käden seisonnasta, koska takaraivossa oli ajatus, että ei kukaan voi oppia seisomaan käsillään aikuisena. Tekosyiden määrä oli vähintäänkin riittävä ja tähän on varmasti vaikuttanut omat ennakkoasenteet, jotka puolestaan peilautuvat omasta menneisyydestä.
Harjoittelin jo alunperin paljon eikä se ole ollut ongelma koskaan. Näin jälkeenpäin miettien lähdin epäilyistä huolimatta yllättävän luottavaisin mielin kohti uutta haastetta. Ehkä asiaa oli tullut sen verran päässä pyöriteltyä, että pahimmat pelot olivat karisseet pois…?
Tein kuitenkin virheen. ja nyt en puhu niistä harkituista virheistä, jota oppiminen edellyttää. Pidin nimittäin ensimmäisen vuoden kiinni vanhoista tavoistani, jotka eivät tukeneet käsilläseisonnan oppimista. Kipuja, turhautumista ja myöskin moneen otteeseen ääneen itselle huudettua lupausta lopettaa koko touhu.
Toinen perustason virheeni oli asettaa taidon oppimiselle määräaika. Jos jotain aikatauluttaa, se ei kannata olla itse taidon oppiminen, vaan pikemminkin prosessin sisällä olevien muuttujien vaihtelut ym.
Pidin kiinni vanhoista harjoittelumalleista ja yritin uskotella itselleni, että satunnainen(nykytilanteeseen verrattuna) käsilläseisonta siellä täällä veisi tilannetta eteenpäin. Ei tokikaan vienyt ja muistan hetken kun pohdin tilaa jossa sillä hetkellä olin. Harjoittelin paljon ja tiesin tietäväni riittävän hyvin mitä pitää tehdä. En ollut kuitenkaan avannut tilannetta riittävän perinpohjaisesti, jotta olisin ymmärtänyt miksi minun täytyy tehdä isojakin muutoksia harjoittelun kokonaisuuteen. Vähentää jostain ja luoda uusia tapoja. Itselle tämä tarkoitti lisää liikkuvuusharjoittelua olkapäille ja rintarangalle, sekä voimaharjoittelun määrän vähentämistä.
Vaati alkuun paljon vakuuttaa itselleen, että näin nyt vain tulee toimia. Jälkeenpäin olen iloinen, että mielenlujuutta tai jotain muuta energiaa löytyi sen verran, että pääsin alun rankan vaiheen yli, sillä itse asiassa jo muutamassa viikossa keho alkoi reagoida muutoksiin positiivisella tavalla. Kivut väheni, liikkuvuus parani, asentoaistit alkoivat toimia paremmin jne. Myös käsilläseisonnan harjoittelun määrä kasvoi, sillä siihen oli nyt ensimmäistä kertaa mahdollisuus, kun olin ensin ottanut jotain pois ja uusilla tavoilla parantanut omaa kehon hyvinvointia. Teki pääkopallekin hyvää!
Pyrin edelleen pitämään sinnikkäästi kiinni niistä tavoista jotka olen saanut luotua. On oikeastaan väärin kirjoittaa että pyrin sinnikkäästi, sillä tapojen toteuttaminen nykyään ei vaadi kovin suurta ponnistelua. Itse asiassa juurikin nämä tavat synnyttivät sen hyökyaallon joka toi mukanaan paljon lisää ymmärrystä itselleni siitä mitä kehoni tarvitsee. Se kaipasi monipuolista liikettä. Monipuolisuudella tarkoitan jotain sellaista, jota mikään yksittäinen liike, laji, tai harjoittelumuoto ei voi tarjota.
Kun oppii tunnistamaan mitä keho viestii, sen tarpeet nousevat prioriteettilistalle hyvin korkealle. Niitä ei voi enää laiminlyödä. Ei halua saattaa itseään tilaan, jossa keho ei voi hyvin. Syömällä huonosti, harjoittelemalla liikaa ja liian yksipuolisesti, tai nukkumalla liian vähän.
Tämä kaikki on vain yhden ihmisen esimerkki, mutta tiedän etten ole yksin tämän kanssa. Tavoitteista tämä itselläkin on lähtenyt, mutta tavat ovat olleet se voimanlähde silloinkin kun olen ollut suvantovaiheessa kehittymisen kanssa.
Tavoitteet ovat erinomainen keino suunnata käytössäsi olevia voimavaroja oikeaan osoitteeseen, mutta tavat ovat sinua eteenpäin kantava voima. Heikolla hetkellä tahdonvoima, kurinalaisuus ja muu korkeaoktaaninen ja nopeasti loppuun palava energia-aines on pelastus. Niiden varaan ei vain voi liian pitkäksi aikaa nojautua.
NOSTA ITSESI SEURAAVALLE TASOLLE
Alkuperäinen tavoite itsessään saattaa menettää merkityksen homman edetessä. Usein sen merkitys syvenee ja pinnalliset asiat jäävät taka-alalle.
On hyvä tiedostaa, että tavoitteen saavuttaminen harvoin saa mitään hekumallista olotilaa aikaiseksi. Itse asiassa tämä dopamiinipiikki menee usein minuuteissa ohi, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö asiaa arvostanut. Iloitsen suuresti kovan työn saavutuksista, mutta se on enemmänkin kunnioitusta itseäni kohtaan ja aitoa iloa siitä matkasta jonka olen tehnyt. Se alkuperäinen tavoite / määränpää on todellisuudessa menettänyt arvonsa, koska tässä vaiheessa yleensä on jo uusi määränpää horisontissa.
Tunnista varoitukset ajoissa
Se millainen henkilö olet, määrittää pitkälti toimintatavan ja intensiteetin jolla matkaa lähdetään taittamaan. Pienin askelin(jopa mitättömän pienin)eteneminen on usein paras vaihtoehto. Huomioi myös elämän muut muuttujat tuovat haasteita palautumiseen. Hyvin usein se kaikki muu on jopa suurempi palautumiseen negatiivisesti vaikuttava tekijä kuin harjoittelu. Kuten sanonta menee, harjoittelu ei aiheuta ylikuntoa, vaan huono palautuminen.
Ilman liikettä ihminen nuivettuu ja kuihtuu hiljalleen pois. Ikääntyessä liikkumisesta tulee lineaarisempaa, ellei siihen kiinnitä huomiota ja tee tarvittavia muutoksia. Vahvat tavat monipuolisen liikkeen ylläpitämiseksi ovat erittäin tärkeä tukipilari.
Mitkä ovat sinun uudet paremmat tapasi?
Kiitos kun luit,
Jukka
Kirjoittaja: Jukka Rajala
