Tee tavoistasi tavoite

Posted by on / 0 Comments

Nyt kun vuosi alkaa lähennellä loppuaan, huomaa jälleen miten nopeasti aika on taas mennyt ja ihan varmasti hieman nopeammin kuin viime vuonna. Se on juossut ohi oikealta ja vasemmalta ja tavoitteet, joita kunnianhimoisesti joskus menneisyydessään itselleen asetti, jäivät jälleen kerran saavuttamatta.

Pistä tavat tekemään sinulle töitä!

Tavoitteissa on sellainen jännä piirre, että jos niihin asennoituu tietyllä mentaliteetilla, ei oikeastaan ole niin väliä saavuttiko sen vai ei. Olen monesti pohtinut tätä aihetta ja syytä sille, miksi sitä jaksaa tietyissä asioissa puskea silloinkin kun monessa muussa jutussa olisi varmuudella luovuttanut jo ajat sitten. Tätä samaa asiaa on tullut mietittyä myös valmennuksellisesta näkökulmasta, eli kun olen opettaja jollekin toiselle. Käsilläseisontakirjaa (julkaistaan keväällä 2017) kirjoittaessani olen pohtinut tätä aihetta ehkä enemmän kuin mitään muuta yksittäistä osa-aluetta. Mikä synnyttää sen jatkumon joka saa aikaan sellaisia muutoksia ja pysyvyyttä, joilla on oikeasti merkitystä?

Usein puhutaan tavoitteista ja motivaatiosta harjoitteluun. Puhutaan siitä että matka on tärkeämpi kuin määränpää. Näitä itsekin korostan, mutta samalla tuntuu, että jokin on nyt hieman ristiriidassa. Jos täytyy ensin määritellä tavoite, eli määränpää ja vaikka tässä vaiheessa tekisin järkevän ratkaisun yrittämättä kurottaa yli oman näkökyvyn, niin silti loppupiste oltaisiin sijoitettu tärkeysjärjestyksessä ensimmäiseksi. Voiko oma määrätietoisuuteni tässä tapauksessa harjoittelun suhteen johtua jostain muusta kuin vaikkapa kurinalaisuudesta tai motivaatiosta harjoitteluun? Olen tullut siihen päätelmään että ne ovat tavat.

Luonnollisesti aito halua siihen mitä tekee on vahvasti itsellä taustalla ja ilman sitä on tapoja lähes mahdoton luoda.

Motivaatio on helppo menettää

Kaikki me tiedetään, että motivaatio on helppo ajaa loppuun monellekin eri tapaa. Yksi yleinen virhe on tavoitella aivan liikaa ja aivan liian nopeasti. Kivut, loukkaantumiset ja muut vastoinkäymiset pommittaa motivaatiota alas tehokkaasti. Samoin tahdonvoima on ehtyvä energianlähde ja vaikka olemme sisukasta kansaa, niin raja meilläkin tulee vastaan ja toisilla se tulee joskus jo lähtöviivoilla. Etenkin silloin, kun liikutaan oman mukavuusalueen ulkopuolella. Usein tähän vaikuttaa myös se, että liikutaan oman ymmärrysalueen ulkopuolella. Tätä näkee paljon varsinkin harjoitteluun liittyvissä asioissa. Kokeillaan kerran jotain sellaista asiaa, joita lajin ammattilaiset ovat harjoitelleet vuosikausia, jopa vuosikymmeniä ja sen jälkeen tehdään johtopäätös, ettei minusta ole tähän. Tästä ei voi syyttää tekijää itseään sillä kyseessä on vain tiedonpuute. Ymmärtämättömyys siitä, mitkä ovat realistiset tavoitteet ja mitä niiden saavuttaminen vaatii omassa arjessa. Jos aloitat aikuisena käsilläseisonnan tai vaikkapa baletin, ei sinusta tule maailman parasta, ei edes Suomen. Se juna meni jo ellet ole jokin geneettinen luonnonilmiö, mutta uuden liikkeen tuominen arkeen voi avata ovia sellaisiinkin paikkoihin, joiden olemassaolosta et edes osannut haaveilla. Näitä voi olla vaikkapa kivuton selkä, kyky nostaa kädet suorina pään päälle, tai kyky laskeutua alas kyykkyasentoon. Se voi olla myös parempi jaksaminen arjen keskellä. Energisempi olo pitkin päivää siten, että voimia on vielä työpäivän jälkeen johonkin muuhunkin kuin sohvalla makaamiseen. Ehkäpä se on hyvän esimerkin näyttämistä omalle jälkikasvulle, tai lapsenlapsien kanssa leikkimistä. Listan luominen on sinun käsissäsi!

Toisille muutettava asia on omaan terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä juttu, toisille tuttujen ja turvallisten asioiden korvaaminen uusilla vähän järkevimmillä asioilla. Oli asia mikä tahansa, kaikilta meillä on omat vahvuudet ja omat heikot kohdat. Niitä ei tarvitse häpeillen peitellä ja tärkeää olisi, että itse tiedostaa molemmat osat itsessään.

Jos motivaatiolähteet ovat pelkästään ulkoisia, kuten ”täytyy oppia seisomaan käsilläni, koska pomo lupasi ilmaisen Tallinnan risteilyn kaikille jotka siihen pystyy” tai ”lääkäri neuvoi minua pudottamaan painoa 20 kiloa”, uskallan väittää motivaation ylläpitämisen olevan todella haasteellinen tehtävä kun tavoite ei olekaan saavutettavissa ihan heti. Miten pidempi matka on taitettavana, sen enemmän saa varata aikaa. Monissa tapauksessa vuosi ei ole ollenkaan ylimitoitettu. Itse asiassa kaikki tavoiteltavan arvoiset asiat vaativat jossain määrin uhrautumista, nöyrtymistä asian edessä, omien heikkouksien myöntämistä ja innostusta, sekä palavaa halua oppia. Sisäinen motivaatio, joka syntyy omasta tahtotilasta, kantaa paljon pidemmälle.

Ei koko maailmaa haltuun yhdellä kertaa

Se mitä tässä alun innostuksen vaiheessa usein pyydetään tekemään, on asettaa jokin tavoite. Entäpä jos vielä tässä vaiheessa ei antaisikaan itselleen lupaa miettiä liikaa mitä siellä tulevaisuudessa saattaa odottaa, vaan käyttäisikin alkuun aikaa siihen, että opettaa itsensä toimimaan tiettyjen tapojen mukaan, jotka ovat edellytys sille tavoitteelle, jota juuri nyt ei vielä saa liikaa miettiä. Yritähän pitää ne villit ajatukset pois päästä! Eihän se ole mahdollista, eikä tarpeenkaan. Anna ajatusten tulla päähän ja mielikuvituksen laukata, mutta älä anna niille määräysvaltaa. Tutki niitä ja pistä ne sen jälkeen ilmatiiviiseen rasiaan, jossa ne säilyy tuoreina. Aina välillä voit käydä raottamassa kantta ja nuuhkaista sitä huumaavaa tuoksua, mutta sen jälkeen taas kansi kiltisti kiinni ja palaat tapojesi ääreen. J

Lupaa itsellesi että juuri nyt et vielä päätä yhtään mitään. Et ole vielä valmis, sillä sinun tulee ensiksi tehdä itsellesi selväksi miksi nämä kaikki muutokset ovat tarpeen. Kun saat vastauksen tuohon, olet valaistunut ja viestisi itsellesi on kristallinkirkas.

Ihmisiä on tässäkin tietenkin erilaisia ja toiset nauttivat ylisuurista haasteista ja inspiroituvat suuresti itseään pidemmällä olevista esikuvistaan. Toisille taas ne saattavat luoda epätervettä painetta ja tekemisestä tulee suorittamista. On mielestäni tervettä ihailla itseään taidokkaampia, kunhan ei ala vertailemaan itseään heidän tekemiseen. Jos haluaa oppimismielessä verrata itseään johonkin toiseen, on parempi valita sellainen henkilö, joka on vain hieman pidemmällä tekemisessään. Sellaisten henkilöiden tekemisestä ainakin itse opin enemmän. Ne maailman huiput ovat puolestaan inspiraation lähde, joka oikein annosteltuna nostaa omia energioita.

 

Pistä energiasi siihen, että alat luoda tapoja. Niiden rakentaminen arkeesi on itse asiassa sinun uusi tavoitteesi!

Mieti oma tilanteesi huolella läpi

Jos jo nyt harjoittelet viisi kertaa viikossa, mutta haluat oppimaan seisomaan käsillä, sinun täytyy luoda tapoja, joka tukee käsilläseisonnan oppimista. Ei auta jos väännät kovaa treeniä puntilla ja käsilläseisonnalle jää muutamat jämätunnit sieltä täältä. Jos taas elämästäsi puuttuu unen jälkeen se tärkein, eli liike, sinun tehtäväsi on luoda tapoja, jotka lisäävät liikettä elämään.

Oli tilanteesi mikä tahansa, täytyy rikkoa ensin jossain määrin vanhoja malleja, jotta voisi luoda uutta. Onko kipua, tai liikkuvuuden puutetta olkapäissä? Luo tapa, joka laittaa sinut tekemään joka aamu 15 minuuttia dynaamista liikkuvuutta koko keholle ja päivän aikana tiettyjen jo tavaksi muuttuneiden hetkien lomassa teet 5 minuuttia spesifiä liikkuvuutta olkapäille. Se voi olla kahvitauko, tai rakas facebook –hetki. Ihan mikä tahansa kelpaa, kunhan se toimii sinun rytmiin! Nämä uudet tavat tulevat viemään sinut aivan uudelle tasolle vaikka ne tuntuisivat joskus mitättömän pieniltä asioilta. Alussa tämä vaatii vähän itsekuria, mutta siinä vaiheessa kun tekemisestä on tullut tapa, itsekurin tarve vähenee.

Älä aseta liian suuria odotuksia tapoihin perustuvien yksittäisten muutoksien harteille. Ne tulevat olemaan osa arkea, ei sen ihmeellisempää. MUTTA kun näitä uusia tapoja alkaa olla riittävästi, johan alkaa lyyti kirjoittamaan!

Aina ei onnistu, ei edes joka kerta

Entä jos yrittämisestä huolimatta hommasta ei tullut tapaa? Näinkin voi käydä jopa silloin kun asioita tehdään monelta kantilta oikein. Ensinnäkin täytyy muistaa, että muutoksien tekeminen ei tule kuin Manulle illallinen. Niihin täytyy pistää omaa energiaa kiinni. Välillä lipsuu ja silloin täytyy palata tiedon alkulähteelle ja sen tärkeimmän kysymyksen ympärille. MIKSI minun täytyy tehdä nämä muutokset? Tämä on se vaikein kysymys! Ulkopuolisena on paljon helpompaa ohjeistaa mitä ja miten sinun tulee tehdä ja tässä vaiheessa niitä ei tarvitse edes vielä tarkkaan miettiä. Isot kuviot kuntoon ensiksi ja yksi oleellinen tekijä on muutoksiin tarvittavan energia ja sen kohdentaminen oikeaan suuntaan.

Tavat synnyttävät energiaa

Nyt aletaan lähennellä sitä asiaa, joka on itselleni valjennut vasta viime aikoina, tai ainakin näin kuvittelen asian tällä hetkellä olevan. Mielipiteet kun muuttavat jatkuvasti sitä mukaan kun erilaisia ja järkevämmältä kuulostavia vaihtoehtoja tuodaan omaan näkökenttään itseäni viisaampien toimesta.

Kuinka olen jaksanut pitää motivaatiota yllä jo useamman vuoden, jotta saavuttaisin tavoittelemani asian? Monissa muissa jutuissa olen luovuttanut jo alkumetreillä, mutta miksi en tässä? Vuosia sitten asetin tavoitteeni, joka oli käsilläseisonta sen enempää asiaa tarkentamatta. Sinulla käsilläseisonnan tilalla on todennäköisesti jokin muu asia. Älä anna sen hämätä sisällön ydintä, jota pyrin vajavaisilla kyvyilläni, mutta sitäkin innokkaammin tuoda tässä nyt esille. En haaveillut alussa yhden käden seisonnasta, koska takaraivossa oli ajatus, että ei kukaan voi oppia seisomaan käsillään aikuisena. Tekosyiden määrä oli vähintäänkin riittävä ja tähän on varmasti vaikuttanut omat ennakkoasenteet, jotka puolestaan peilautuvat omasta menneisyydestä.

Harjoittelin jo silloin paljon, eikä se ole ollut ongelma juuri koskaan ja lähdin epäilyistä huolimatta yllättävänkin luottavaisin mielin kohti uutta haastetta. Varmaankin asiaa oli tullut päässä sen verran pyöriteltyä, että pahimmat pelot olivat karisseet pois. Tein kuitenkin virheen. Pidin nimittäin ensimmäisen vuoden kiinni vanhoista tavoistani ja ne eivät millään muotoa tukeneet käsilläseisonnan oppimista. Vuosi täynnä kipuja, turhautumista ja myöskin moneen otteeseen ääneen itselle huudettua lupausta lopettaa koko touhu.

Pidin kiinni vanhoista harjoittelumalleista ja yritin uskotella itselleni, että satunnainen(nykytilanteeseen verrattuna) käsilläseisonta siellä täällä veisi tilannetta eteenpäin. Ei tokikaan vienyt ja muistan hetken kun pohdin tilaa jossa sillä hetkellä olin. Harjoittelin paljon ja tiesin, että tiesin riittävän hyvin mitä ja miten tein. En ollut kuitenkaan avannut tilannetta niin perinpohjaisesti, jotta olisin ymmärtänyt miksi minun täytyy tehdä aika isoja muutoksia harjoittelun kokonaisuuteen. Vähentää jostain ja luoda uusia tapoja. Nämä uudet tavat olivat paljon lisää liikkuvuusharjoittelua olkapäille ja rintarangalle, sekä voimaharjoittelun määrän dramaattista vähentämistä. Arvaa vaan ahdistiko ensimmäiset viikot! Vaati paljon alkuun itsekuria vakuuttaa itselleen, että näin nyt vain tulee toimia.

Jälkeenpäin olen iloinen, että mielenlujuutta tai jotain muuta energiaa löytyi sen verran, että pääsin alun rankan vaiheen yli, sillä itse asiassa jo muutamassa viikossa keho alkoi reagoida muutoksiin positiivisella tavalla. Kivut väheni, liikkuvuus parani, asentoaistit alkoivat toimia paremmin jne. Myös käsilläseisonnan harjoittelun määrä kasvoi, sillä siihen oli nyt ensimmäistä kertaa mahdollisuus, kun olin ensin ottanut jotain pois ja uusilla tavoilla parantanut omaa kehon hyvinvointia. Teki pääkopallekin hyvää!

Pyrin edelleen pitämään sinnikkäästi kiinni niistä tavoista jotka olen saanut luotua. On oikeastaan väärin kirjoittaa että pyrin sinnikkäästi, sillä tapojen toteuttaminen nykyään ei vaadi kovin suurta ponnistelua. Itse asiassa juurikin nämä tavat synnyttivät sen hyökyaallon joka toi mukanaan paljon lisää ymmärrystä itselleni siitä, mitä kehoni tarvitsee. Se kaipasi monipuolista liikettä. Monipuolisuudella tarkoitan jotain sellaista, jota mikään yksittäinen liike, laji, tai harjoittelumuoto ei voi tarjota. Kun alkaa kuulemaan mitä keho yrittää viestiä, sen tarpeet nousevat prioriteettilistalle hyvin korkealle. Niitä ei voi enää laiminlyödä. Ei halua saattaa itseään tilaan, jossa keho ei voi hyvin. Syömällä huonosti, harjoittelemalla liikaa ja liian yksipuolisesti, tai nukkumalla liian vähän. Jos en saa illalla nukuttua, nukun hyvällä omallatunnolla aamulla pidempään, ellei ole ihan pakottava tarve herätä superaikaisin. Levon kanssa en suostu pelleilemään ja omalla työlistalla onkin nyt iltojen rauhoittaminen. Sen kehittämiseksi minun tulee luoda uusia tapoja ja tiedän, että pienistä jutuista on lähdettävä liikkeelle, vaikka kuulun monissa asioissa itse siihen ryhmään ihmisiä, joille toimii yleensä hieman isommat kertamuutokset.

Tämä on toki vain yhden ihmisen esimerkki ja jokainen meistä taistelee omien päätösten kanssa. Tavoitteista tämä itselläkin on lähtenyt, mutta tavat ovat olleet se voimanlähde silloinkin kun olen ollut suvantovaiheessa kehittymisen kanssa. Tavoitteet ovat erinomainen keino suunnata käytössäsi olevia voimavaroja oikeaan osoitteeseen, mutta tavat ovat sinua eteenpäin kantava voima. Heikolla hetkellä tahdonvoima, kurinalaisuus ja muu korkeaoktaaninen ja nopeasti loppuun palava energia-aines on kuitenkin pelastus. Niiden varaan ei vain voi liian pitkäksi aikaa nojautua.

Nosta itsesi seuraavalle tasolle

Kun tavat on saatu tuunattua kuntoon, on paljon turvallisempi hetki miettiä tavoitteita uudelleen. Toki ne ovat eläneet mukana taustalla ja ne ovat osa kokonaisuutta, jolla tasoa pyritään nostamaan. Nyt kun pohja on vankka, sen päälle voidaan alkaa luoda lisäarvoa tarkemman tekemisen, tehojen nostamisen kautta, tai mikä onkaan se työkalu, jonka tilanne vaatii. Samalla alkaa syntyä painetta, mutta nyt olet siihen valmis. Ilman tätä jännitettä seuraava taso jää vaan haaveeksi.

Tavoite itsessään saattaa menettää merkityksen jossain määrin. On hyvä tiedostaa, että tavoitteen saavuttaminen harvoin saa mitään hekumallista olotilaa aikaiseksi. Itse asiassa se menee usein minuuteissa ohi. Ainakin itsellä. Iloitsen suuresti kovan työn saavutuksia, mutta se on enemmän kunnioitusta ja aitoa iloa siitä matkasta jonka olen tehnyt. Määränpää on todellisuudessa menettänyt arvonsa, koska tässä vaiheessa yleensä on jo uusi määränpää horisontissa.

Tarvitsemme tätä kaikkea. Haaveilua, pohdintaa, innostumista, epäuskoa ja paljon muuta. Välillä energiat on vähissä ja silloin ei halua ajatellakaan sitä asiaa, jonka vuoksi on uusia tapoja luomassa. Silloin on tärkeintä muistaa palata miettimään sitä todellista syytä, miksi tähän työtä ja vaivaa vaativaan matkaan alun perin lähtikään. Oli sitten tavoite painonpudotus, painonnosto(se laji), käsilläseisonta, tai vaikkapa vähän terveellisemmin syöminen, matkan varrella tulee varmuudella hetkiä, jolloin olet valmis luovuttamaan. Joskus jopa luovutat, mutta päätös jonka olet tehnyt ja ennen kaikkea ne syntyneet tavat, jäävät kummittelemaan antamatta sinulle rauhaa. Tiedät nyt mitä pitää tehdä, eikä luovuttaminen kuulu enää sanavarastoosi, saati toimintamalleihisi tämän asian suhteen. Olet valaistunut ja tiedät aivan liikaa jotta voisit palata takaisin vanhaan!

Positiivisuuden kehä

Tarkennetaan sen verran, että haaveilla saa ja mielestäni myös tavoitteita tulee olla. Nämä kaikki tulee vain asettaa oikeaan järjestykseen, jolloin syntyy spiraalimainen kehä, joka alkaa kasvaa ja kasvaa synnyttäen lisää energiaa. Joskus tilanne lähtee siitä, että näet jonkun seisomassa käsillä ja tulee fiilis, että haluat oppia tuon. Joskus tilanne vaatii ulkoista motivaattoria, kuten lääkäriä sanomaan, että nyt pitäisi kyllä painon pudota, tai fysioterapeutin ohjeistukset olkapään kuntoutuksessa. Vaikeaa on tietää mikä on oikein, mutta kun sen saa pähkittyä itselleen selkokielelle, oikein tekeminen ei ole enää kovin vaikeaa.

Lähti lumipallo vierimään mistä tilanteesta tahansa ja olitpa sitten kuinka vahva ja kykenevä, on hyvä pysähtyä hetkeksi asian ympärille. Miettiä tarkkaan onko minulla nyt ne tarvittavat työkalut käytettävissä ja olisiko mahdollisesti jokin helpompi tapa. Rääkkäämistäkin keho jaksaa hetken aikaa, mutta ei siinä oikeasti mitään järkeä ole. Jos keho on jatkuvasti jumissa, tee itsellesi palvelus ja muuta tapojasi parempaan. Jos et saa itseäsi liikkeelle tai syömään terveellisesti, tavoissasi on korjattavaa. Se millainen henkilö olet, määrittää pitkälti toimintatavan ja intensiteetin jolla matkaa lähdetään taittamaan. Yleisesti pienin askelin(jopa mitättömän pienin)eteneminen on paras vaihtoehto. Jos koet kuuluvasi siihen vähemmistöön, joka haluaa repäistä laastarin yhdellä vetäisyllä, silloin muutoksia taotaan uuteen uskoon pajavasaralla. Pidä silloinkin huoli, ettei elämässäsi ole jotain sellaista uutta muuttujaa, joka on tuonut uusia haasteita arkeen. Tällaisia voi olla vastasyntynyt lapsi, joka haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa hereillä isin ja äitin kanssa, tai uusi innostava mutta aikaa vievä työ.

Ihminen on siinä mielessä mahtava tapaus, että me kyllä löydämme keinon toteuttaa muutos, kunhan tarve kasvaa riittävän pakottavaksi. Siinä vaiheessa kun imbesillikin tietää syyn kysymykseen miksi jonkin pitää muuttua, ihminen kyllä muuttuu. Tätä on tullut tukemaan monet kehitysinnovaatiot, joilla voidaan kivasti ulkoistaa vastuuta omasta hyvinvoinnista vielä kerran muille. Kysymystä olisi kuitenkin järkevä lähteä purkamaan itselleen jo siinä vaiheessa, kun oireet eivät ole vielä kovin pahat ja tilanne voitettaisiin omilla ratkaisuilla. Vastuu todellisuudessa pysyy meillä itsellämme, halusimme sitä tai ei.

Tunnista varoitukset ajoissa

Uni ja sen puute on suurin, tai ainakin nopein yksittäinen vaikuttava tekijä alentuvaan hyvinvointiin. Huonoa ravitsemusta ja vähäistä liikettä ihminen valitettavasti sietää melko kauan, josta joku voisi tehdä johtopäätöksen, että silloinhan se on ok syödä epäterveellisesti ja olla liikkumatta. Itse haluan kuitenkin romantisoida liikkeen merkitystä siinä määrin, että laitan sen omassa tärkeysjärjestyksessä vähintään samalle tasolle unen kanssa. Haluaisin laittaa sen ykköseksi, mutta en vielä uskalla.

Ilman liikettä ihminen kuitenkin nuivettuu ja kuihtuu hiljalleen pois. Se on luonnonlaki ja sitä tapahtuu meissä monella tasolla. Jos et enää istu syvässä kyykyssä, jonain päivänä huomaat, ettet enää kykene siihen. Elämästä katoaa se jokin, jonka tulisi olla iso osa meidän eloa. Jossain vaiheessa pelikortit tulee paljastaa ja silloin ne jotka ovat pitäneet huolta unesta, monipuolisesta liikkeestä ja riittävän terveellisestä syömisestä, ovat vahvoilla.

En pidä itseäni henkisesti mitenkään erityisen vahvana, saati heikkona. Veikkaisin olevani keskiarvon hieman yläpuolella, joka varmasti johtuu siitä, että minulla oma fyysinen palkki hyvässä kunnossa, ainakin toistaiseksi. Sen avulla jaksaa käsitellä paljon myös sitä henkistä stressikuormaa, jota elämä tuo mukanaan. Neljän eri yrityksen pyörittäminen ja sen lisäksi vielä muutama muu työprojekti vaativat välillä veronsa. Huomaan että aikaisemmin hyvin säntillinen ajoissa nukkumaanmeno on alkanut repeillä viimeisen puolentoista vuoden aikana. Pidän kyllä huolta, että saan riittävästi nukuttua, mutta samalla tiedän ettei se korvaa ajoissa nukkumaanmenoa. Täytyy myös miettiä, entä jos en voisikaan nukkua välillä pidempään? Kuinka nopeasti kehollinen energia olisi kulutettu loppuun ja loppuun palaminen olisi sinettiä vaille valmis?

Tiedän mitä pitäisi tehdä ja tiedän miten muutokset ajettaisiin läpi. Toistaiseksi ei ole ilmeisesti ollut riittävän isoa syytä pohtia syytä miksi olisi syytä alkaa rakentaa uusia ja terveempiä tapoja jotta voisin jatkossakin nauttia hyvin palautuneesta kehosta, sekä mielestä.

Vahvat tavat monipuoliseen liikkeeseen ovat itselleni tärkeä tukipilari. Sen ympärille haluan rakentaa myös kokonaisuutta tukevan ravinnon, sillä ei ole mukavaa elää vatsa sekaisin, tai heikoissa energioissa. Nyt vielä oma unirytmi takaisin kuntoon, niin ei tarvitse myöhemmin katua!

Mitkä ovat sinun uudet paremmat tapasi vuonna 2017?

Please follow and like us:

Enjoy this blog? Please spread the word :)

Follow by Email
Facebook
Facebook