Tarinani

Nimeni on Jukka Rajala. Kiitos kun tulit sivuilleni!

Hieman poikkeuksellisesti, lähden liikkeelle siitä, mitä elämääni kuuluu juuri nyt. Kohta kaksi vuosikymmentä liikunta-alalla on tarjonnut paljon. Haasteita, kokemuksia ja hetkellisiä onnistumisia. Liiallinen rutinoituminen omaan työhön on ainakin itselle tila, johon en halua päätyä ja sen vuoksi koen että asioiden tulee uudistua tasaisin väliajoin. Tämä ei tarkoita välttämättä kaiken vanhan romuttamista, mutta terve kriittisyys omaa tekemistään kohtaan on mielestäni edellytys kehittymiselle. Aina voi tietenkin tehdä paremmin, mutta hyvin usein tekemällä asioita vähän erilailla saattaa itse asiassa olla jopa parempi vaihtoehto. Itse olen tällä hetkellä tienristeyksessä, jossa vanhojen asioiden on aika siirtyä taka-alalle.

Etelä –pohjalaiset juuret näkyvät ja kuuluvat vahvasti minussa ja olemme asuneet kotikylässäni Jalasjärvellä jo useamman vuoden. Itsensä haastaminen henkisesti ja fyysisesti on pysynyt aktiivisesti mukana ja se taitaa ollakin iso osa identiteettiäni. Maalla on moni asia yksinkertaisempaa ja joskus se luo erilaisen ympäristön viedä omia visioita eteenpäin. Yksi iso visioni on tuoda Suomeen täysin ainutlaatuinen ”tapa elää”. Kutsun tätä kokonaisuutta nimellä Movement Lifestyle. Oli sitten kyse yksittäisen harjoitusohjelman koostamisesta, pyrkimyksestä luoda itselleen toimivia tapoja arkeen, tai ammattiurheilusta, Movement Lifestyle tarjoaa kokonaisvaltaisemman näkökulman.

Minut tunnetaan ehkäpä parhaiten siitä, että olen intohimoinen opettelemaan uusia asioita omalla kehonpainolla. Olen kiinnostunut erityisesti siitä mihin kaikkeen ihminen kykynee, mitä se vaatii ja mitkä asiat oppimiseen vaikuttavat. Harrastan lisäksi musiikkia. Liikkeen täyteisen elämäni tärkein osa on rakkaani, jolta saan elinvoimaa ja oppia siitä miten olla parempi ihminen, sekä tietenkin meidän kolme ihanaa koiraa. Työhön liittyen mma fokukseni on siirtynyt uuden harjoitteluinnovaation, Movement Stickin suuntaan ja moni ammatillinen asia tänä päivänä liittyykin Stickillä harjoitteluun.

Mikäli kaipaat ammattivalmennusta, suosittelen tutustumaan Movement Lifestylen lisäksi puolisoni Hannan ainutlaatuiseen tarjontaan Move with Hanna -sivuilla ja mikäli kaipaat valmentajaa, joka ottaa sinut vastaan aidosti ihmisenä, täydellä sydämellä, Hanna on valmentaja paikallaan!

Monipuolista liikettä jo lapsesta

Nuoruusvuodet olivat liikkumista täynnä ja vaikka olin yhdessä vaiheessa nuoruuttani melko ylipainoinen, se ei haitannut menoa. Kiipeilimme, pyöräilimme, harrastimme, pelleilimme ja leikimme jatkuvasti. Kesälomat olivat aamusta iltaan kavereiden kanssa leikkimistä ja kotona käytiin usein vain syömässä. Talvisin harjoiteltiin lumilautailua ja jääkiekkoa, josta jälkimmäinen vei loppujen lopuksi voiton. Jääkiekko pysyi pisimmän aikaa mukana kaikista lajeista joita nuoruudessa harrastin, vaikka kesäisin harrastettiin jalkapalloa ja jonkin verran yleisurheilua. Ne kuitenkin jäivät jo ennen yläasteella siirtymistä, sillä isokokoisena nuorena miehenalkuna en nauttinut lainkaan juoksemisesta ja usein yleisurheilu oli juuri sitä, tai ainakin tällainen muistikuva itselle on ala-asteajoista jäänyt. Kuulantyönnössä menestyin joka ei liene yllätys kun olin aina luokkani isoin.

Mikäli saisin vapaat kädet koulumallimme uudistamiseen, pitäisi huolta, että jokainen oppilas oppisi nauttimaan liikkumisesta. Koulupäivät tulisi aloittaa pienellä aktiivisuudella, sillä sen tiedetään parantavan yleisen fiiliksen lisäksi keskittymiskykyä ja oppimiskykyä.

Kuntosaliharjoittelu astui kuvioihin 14-vuotiaana ja siitä päivästä lähtien ei ole ollut yhtäkään vuotta ettenkö olisi harjoitellut fysiikkaa ympäri vuoden. Tyylilaji ja fokus ovat tosin vaihtuneet voimanostosta kehonrakennuspainotteiseen voimailuun ja sieltä kahvakuulaurheiluun, jossa myös kilpailin parin vuoden ajan.

Muutoksien aikana huomaa usein sen, miten yksipuoliseksi harjoittelu hiljalleen muuttuu, mikäli huomio on vain yhdessä asiassa. Se mikä on alussa lääkettä keholle, muuttuukin loppua kohden myrkyksi. Syy ei ole itse välineessä saati lajissa, vaan siinä että harjoittelun fokus alkaa painottua liikaa yhteen asiaan.

Jos vertaan harjoitteluani nykypäivään, voisi sanoa koko paletin kääntyneen lähes päälaelleen. Enkä viittaa tällä käsilläseisontaan. 🙂  Ennen harjoittelin kolme kertaa viikossa todella kovaa ja yritin palautua niistä lähinnä olemalla tekemättä mitään työni lisäksi. Nykyään harjoittelen jotain päivittäin, mutta kovia harjoituksia pyrin annostelemaan palautumiskykyni mukaan.

Muutoksia korvien välissä

Asenne harjoittelussa on nykyään hyvin eri mitä se oli vielä vajaat 10 vuotta sitten. Ennen harjoitusta, harjoituksen aikana ja harjoituksen jälkeen. Nykyään pyrin siihen, ettei seuraavina päivinä edellisen päivän tekemiset juurikaan tuntuisi missään, mikä olisi ennen ollut merkki laiskottelusta.

Pyrin löytämään harjoittelussa joka päivä sen kohdan, jonka ylitettyäni harjoittelun jatkaminen ei enää edistäisi oppimista / kehitystä. Jos tämän kohdan ylittää ja puskee vielä itseään, se näkyy yleensä tulevien päivien tekemisessä negatiivisella tavalla johtuen hitaammasta palautumisesta. Välillä toki on hyvä ottaa itsestään vähän enemmän tehoja irti ja kausiluonteisesti tämä on jopa suotuisaa, mutta ei ehkä status quo –ajattelulla, jossa oletusarvona voidaan pitää sitä, että jokainen treeni tulee vetää loppuun saakka. Yksi motoistani kuuluukin nykyään: ”palautuminen alkaa jo ennen harjoitusta”. Tämä tarkoittaa sitä, että oikeanlainen asenne tulee oppia, jotta harjoituksesta saataisiin paras potentiaali rasittamatta itseään liikaa.

Muutos ei ole tapahtunut yhdessä yössä ja harjoittelen edelleen paljon jos määrää vertaa keskiarvoihin.  Joka päivä voimme tehdä jotain, jopa useasti päivässä, kunhan teemme pieniä määriä kerrallaan. Kyse ei ole suorituskyvyn kehittämisessä, vaan oman toimintakyvyn optimoinnissa. Luonnollisessa leikkimisessä, joka tulisi olla mukana iästä riippumatta. 

Kahvakuulista kehonpainolla harjoitteluun

Kahvakuulat jäivät vuonna 2011 päätettyäni panostaa tulevat vuodet kehonpainoharjoittelun opetteluun syvällisemmin. Siitä päivästä lähtien olen tehnyt lähes päivittäin työtä itseni kehittämisessä siinä, että tietäisin mistä oikeastaan on kyse. Hyvin nopeasti huomasin, että tähän ei riitä pari vuotta ja nyt reilu vuosikymmen myöhemmin voin sanoa, ettei edes pari vuosikymmentä taida riittää.

Alkuun halusin oppia tiettyjä liikkeitä, kuten käsilläseisontaa, mutta kuten monesti käy, näkökulmien muuttuessa alkaa harmaan eri sävyt heijastua erilaisina. Tiesin hyvin nopeasti löytäneeni jutun, jota on syytä kaivaa syvemmälle jäämättä jumiin pintakerrokseen. Uskon siihen, että meidän täytyy katsoa tekemistämme aina jonkin määritelmän(tai väitteen) kautta, jotta voisimme luoda tietynasteisen pakkomielteisen intohimon asiaa kohtaan. Tärkeää tässä prosessissa on oppia päästämään irti määritelmästään siinä vaiheessa kun se ei enää tue tekemistä.

Tästä määritelmän vaihdosta on nyt vuonna 2022 jo yli kymmenen vuotta. Matkan aikana olen käynyt monien eri opettajien opeissa ja opetellut paljon asioita jotka eivät ole ensi alkuun tuntuneet ollenkaan omilta. Minulla oli vahva pohja voimaharjoittelussa ja siihen alussa kehonpainolla harjoiteltaessa turvauduin. Huomasin nopeasti, että harjoittelun fokuksen tulee tukea enemmän kokonaisvaltaista kehittymistä ja jätin mm. raskaat voimaharjoitukset pois pitkäksi aikaa, jotta pystyisin panostamaan paremmin muihin osa-alueisiin. Nyt muutama vuosi myöhemmin, nivelten ja koko kehon liikkuvuus on paljon parempi ja mikä on ollut hauska huomata, voimaharjoittelu on paljon helpompaa kun keho toimii paremmin. Vähemmällä työllä isompia tuloksia! Tähän kokonaisuuteen Movement Stick on tuonut jotain sellaista, jota en olisi muutoin voinut löytää!

Perusteilla kohti haastavampia taitoja

Vuosien aikana olen ymmärtänyt perusteiden merkityksen ja sen, miten paljon niissä on todellisuudessa opittavaa. Koulutuspuolella minut ehkä tunnetaankin parhaiten siitä, että olen pilkkonut monet tututkin asiat todella pieniksi paloiksi ja tuonut liikkeistä esille asioita joista ei monesti juurikaan puhuta. Se että tiedän jotain ei vielä riitä. Se on vasta oppimisen ensimmäisiä vaiheita ja pyrinkin nykyään kysymään itseltäni tutuissakin asioissa; ”miksi juuri tämä asia on niin tärkeä liikettä tehdessä ja miten voisin oppia tämän tutun liikkeen vielä syvällisemmin?”. Lähes aina löytäessäni uuden yksityiskohdan itselleni tutuissa asioissa, se avaa ovia myös niissä haastavammissa asioissa joita vasta opettelen.

Kun malttaa edetä liikevalintojen suhteen rauhassa, hyppimättä monta rappusta kerrallaan, harjoittelee käytännössä aina perusteita – omalla taitotasollaan!

Joskus haastavinta ei ole harjoittelu, vaan mielen vastustelu muutosta kohtaan

Omien tavoitteiden asettaminen itselleen tärkeimpien arvojen pohjalta on vaatinut tietoista itsensä ja omien toimintamallien tutkiskelua. Siihen investoitu energia on kuitenkin maksanut moninkertaisesti itsensä takaisin. Olen myös huomannut miten minusta on tullut oppijana nopeampi, kyeten menemään vieraisiin tilanteisiin avoimemmalla mielellä. Alussa esteet ovat enemmän emotionaalisia kuin mitään muuta. Fyysiset rajat ovat tottakai todellisia, mutta mikäli aloitustaso on valittu oikein, isoin työ tehdään usein korvien välissä.

Meidän ei tarvitse vertailla itseämme muihin ja tehdä asioita samalla tavalla kuin muut vain sen vuoksi, koska se on trendikästä. Me voimme hyvällä omallatunnolla olla huonoja ja silti liikkua kohti tuntematonta tullen paremmaksi siinä mitä haluamme tehdä. Ilman ennakkoasenteita itseään kohtaan ja luottaen siihen, että kun teen riittävästi töitä tänään, huomenna olen jo vähän lähempänä!

Oppilaana läpi koko elämän

Koen olleeni erittäin onnekas, sillä olen päässyt monien todella inspiroivien opettajien oppiin vuosien aikana. Näitä ovat olleet mm. Yuval Ayalon, Ido Portal, Andreo Spina, Christopher Sommer, Josef Fruzek, Tom Weksler ja monet suomalaiset kivenkovat ammattilaiset, kuten Ari Pekka Lindberg ja käytännössä kaikki joiden kanssa nykyään olen tiiviisti yhteydessä. Kaikilla heillä on ollut paljon vaikutusta minuun! Jokaisesta kohtaamisesta olen kiitollinen, olivat ne sitten sillä hetkellä olleet miellyttäviä, tai jotain ihan muuta.

Monesti opi kaikkein eniten niiltä joita itse opetan ja niiltä, jotka kamppailevat omassa harjoittelussaan samojen haasteiden kanssa kuin itse. Inspiraatiota on kiva hakea maailman huipuista, mutta mikäli heidän taso on liian kaukana omasta, ei todellista tarttumapintaa pääse syntymään. Silloin he ovat ennenkaikkea innostajia.

Kohtaamisista oppii aina jotain ja sen pyrin pitämään itsekin mielessä kun olen ihmisten kanssa tekemisissä. Minulla saattaa olla huono päivä, mutta toisella saattaisi olla juuri se hetki käsillä, jossa minun oikea apu voisi nostaa tekemisen tasoa. Aina tähän ei toki pysty ja se on osa omaa oppimatkaa, joka eittämättä tulee jatkumaan aina hautaan saakka.

Toivottavasti meidän tiemme tulevat kohtaamaan jossain vaiheessa!

Terveys syntyy toimintakyvystä ja terve keho on portti tyytyväiseen elämään!

Kokemus

  • Yrittäjä: CompactFit, Movement Center, Personal Trainer Akatemia, Movement System -koulutukset ja Movement Stick
  • lanseerannut Suomen ensimmäisen kehonpainoharjoittelukoulutuksen (Movement Coach -koulutusohjelma )
  • Kehonpainoharjoittelukirjan (2015) ja Käsilläseisontakirjan(2017) kirjoittaja  
  • Taitoa ja Voimaa kehonpainoharjoittelulla -kirjan(2019) kirjoittaja
  • Movement Stickin toinen omistaja ja Movement Stick Training -systeemin kehittäjä
  • IKSA Kahvakuulaohjaajakoulutuksen toinen pääkouluttaja

Harrastukset ja saavutukset

  • jääkiekko, voimaharjoittelu ja voimanosto nuoruusvuosina
  • kahvakuulaurheilu: Kahvakuulaurheilun SM1 ja Amatöörien maailmanmestari
  • kehonpainoharjoittelu ja monipuolisen liikkeen tutkiminen
  • käsilläseisonta
  • 30 minuutin yhtäaikainen käsilläseisonta (pikkujouluhaaste, josta ei voinut kieltäytyä)
  • rumpujen soitto ja musiikin tekeminen  (tällä hetkellä opettelen pianon- ja kitaransoittoa)
  • lukeminen