Oma tarinani

Nimeni on Jukka Rajala. Kiitos kun tulit sivuilleni!

Olen syntynyt Jalasjärvellä ja etelä –pohjalaiset juuret näkyvät,  tai ainakin kuuluvat vielä nykypäivänä. Tykkään haastaa itseäni henkisesti ja fyysisesti, oli sitten kyse työhön liittyvistä asioista tai harjoittelusta. Tältä sivustolta löydät tietoa (melkein) kaikista niistä asioista, joissa olen tällä hetkellä aktiivisesti mukana. Olen intohimoinen opettelemaan uusia asioita omalla kehonpainolla. Olen kiinnostunut erityisesti siitä mihin kaikkeen ihminen kykynee, mitä se vaatii ja mitkä asiat oppimiseen vaikuttavat. Harrastan lisäksi musiikkia, josta toivon mukaan kuulet vielä joskus. Liikkeen täyteisen elämäni tärkein osa on rakkaani, jolta saan elinvoimaa ja oppia siitä miten olla parempi ihminen. Tutustu hänen ainutlaatuiseen tarjontaan Move with Hanna -sivuilla ja mikäli kaipaat valmentajaa, joka ottaa sinut vastaan aidosti ihmisenä, täydellä sydämellä, Hanna on valmentaja paikallaan!

Monipuolista liikettä jo lapsesta

Nuoruusvuodet olivat liikkumista täynnä ja vaikka olin yhdessä vaiheessa nuoruuttani melko ylipainoinen, se ei haitannut menoa. Kiipeilimme, pyöräilimme, harrastimme, pelleilimme ja leikimme jatkuvasti. Kesälomat olivat aamusta iltaan kavereiden kanssa leikkimistä ja kotona käytiin usein vain syömässä. Talvisin harjoiteltiin lumilautailua ja jääkiekkoa, josta jälkimmäinen vei loppujen lopuksi voiton. Jääkiekko pysyi pisimmän aikaa mukana kaikista lajeista joita nuoruudessa harrastin, vaikka kesäisin harrastettiin jalkapalloa ja jonkin verran yleisurheilua. Ne kuitenkin jäivät jo ennen yläasteella siirtymistä, sillä isokokoisena nuorena miehenalkuna en nauttinut lainkaan juoksemisesta ja usein yleisurheilu oli juuri sitä, tai ainakin tällainen muistikuva itselle on ala-asteajoista jäänyt. Kuulantyönnössä menestyin joka ei liene yllätys kun olin aina luokkani isoin.

Jääkiekon pysyessä sinnikkäästi mukana, myös kuntosaliharjoittelu astui kuvioihin 14-vuotiaana ja siitä päivästä lähtien ei ole ollut yhtäkään vuotta ettenkö olisi harjoitellut fysiikkaa ympäri vuoden. Tyylilaji ja fokus ovat tosin vaihtuneet voimanostosta kehonrakennuspainotteiseen voimailuun ja sieltä kahvakuulaurheiluun, jossa myös kilpailin parin vuoden ajan. Muutoksien aikana huomaa usein sen, miten yksipuoliseksi harjoittelu on hiljalleen muuttunut. Se mikä on alussa lääkettä keholle, muuttuukin loppua kohden myrkyksi. Syy ei ole itse välineessä saati lajissa, vaan annostelussa ja siinä että harjoittelun fokus alkaa painottua liikaa yhteen asiaan.

Jos vertaan harjoitteluani nykypäivään, voisi sanoa koko paletin kääntyneen lähes päälaelleen. Enkä viittaa tällä käsilläseisontaan. 🙂  Ennen harjoittelin kolme kertaa viikossa todella kovaa ja yritin palautua niistä lähinnä olemalla tekemättä mitään työni lisäksi. Liikkumista tuli melko paljon, koska valmensin asiakkaita usean tunnin päivässä ja vedin kahvakuulatunteja ympäri Helsinkiä. Nykyään harjoittelen lähes päivittäin ja pyrin liikkumaan jollain muotoa vähintään kahdesti päivässä.

Muutoksia korvien välissä

Asenne harjoittelussa on nykyään hyvin eri mitä se oli vielä vajaat 10 vuotta sitten. Ennen harjoitusta, harjoituksen aikana ja harjoituksen jälkeen. Nykyään pyrin siihen, ettei seuraavina päivinä edellisen päivän tekemiset juurikaan tuntuisi missään, mikä olisi ennen ollut merkki laiskottelusta! Pyrin löytämään harjoittelussa joka päivä sen kohdan, jonka ylitettyäni harjoittelun jatkaminen ei enää edistäisi oppimista / kehitystä. Jos tämän kohdan ylittää ja puskee vielä itseään, se näkyy yleensä tulevien päivien tekemisessä negatiivisella tavalla johtuen hitaammasta palautumisesta. Välillä toki on hyvä ottaa itsestään vähän enemmän tehoja irti ja kausiluonteisesti tämä on jopa suotuisaa, mutta todellisuudessa nämä raskaat jaksot ovat vain muutamia viikkoja vuodessa. Ei status quo –ajattelulla, jossa oletusarvona voidaan pitää sitä, että jokainen treeni tulee vetää loppuun saakka ja joista todennäköisesti joutuu palautumaan useita päiviä.

Muutos ei ole kuitenkaan tapahtunut yhdessä yössä ja harjoittelen edelleen hyvin paljon. Viikkotasolla itseasiassa paljon enemmän, sillä paremman palautumisen ansiosta, pystyn tekemään joka päivä jotain ja tässä piilee koko homman ydin; Joka päivä voimme tehdä jotain, jopa useasti päivässä, kunhan teemme pieniä määriä kerrallaan. Kyse ei ole suorituskyvyn kehittämisessä, vaan oman toimintakyvyn optimoinnissa. Luonnollisessa leikkimisessä!

Kahvakuulat jäivät,  löydettyäni kehonpainoharjoittelun ja siitä päivästä lähtien olen tehnyt päivittäin työtä itseni kehittämisessä siinä, että tietäisin mistä oikeastaan on kyse. Alkuun halusin oppia tiettyjä liikkeitä, kuten käsilläseisontaa, mutta kuten monesti käy, näkökulmien muuttuessa alkaa harmaan eri sävyt heijastua erilaisina. Käsilläseisonnassa ei ollutkaan enää kyse liikkeestä, vaan paremmasta ymmärryksestä tasapainon hallintaan ja siitä, miten vartalon linjaukset vaikuttavat siihen. Tiesin hyvin nopeasti löytäneeni jutun, jota on syytä kaivaa syvemmälle jäämättä jumiin pintakerrokseen. Uskon siihen, että meidän täytyy katsoa tekemistämme aina jonkin määritelmän( tai väitteen) kautta, jotta voisimme luoda tietynasteisen pakkomielteisen intohimon asiaa kohtaan. Tärkeää tässä prosessissa on oppia päästämään irti määritelmästään siinä vaiheessa kun se ei enää tue tekemistä. Pelkkä työkalujen vaihtaminen uusiin tässä tilanteessa ei auta, jos väitteesi ovat ristiriidassa arvojesi ja tavoitteidesi kanssa.

Tästä määritelmän vaihdosta on kohta kymmenen vuotta. Matkan aikana olen käynyt monien eri opettajien opeissa ja opetellut paljon asioita jotka eivät ole ensi alkuun tuntuneet ollenkaan omilta. Minulla oli vahva pohja voimaharjoittelussa ja siihen alussa kehonpainolla harjoiteltaessa turvauduin. Hiljalleen myönsin itselleni, että saavuttaakseni yhden tavoitteistani – käsilläseisonnan – minun tuli luopua kovista ylävartaloa kuormittavista voimaharjoituksista hetkeksi ja panostaa liikkuvuuden kehittämiseen. Päätös oli vaikea, mutta se oli oikea. Nyt muutama vuosi myöhemmin, liikkuvuus on paljon parempi, toimintakyky aivan eri luokkaa ja mikä on ollut hauska huomata, voimaharjoittelu on paljon helpompaa kun keho toimii paremmin. Vähemmällä työllä isompia tuloksia!

Perusteilla kohti haastavampia taitoja

Vuosien aikana olen ymmärtänyt perusteiden merkityksen ja sen, miten paljon niissä on todellisuudessa opittavaa. Koulutuspuolella minut ehkä tunnetaankin parhaiten siitä, että olen pilkkonut monet tututkin asiat todella pieniksi paloiksi ja tuonut liikkeistä esille asioita joista ei monesti juurikaan puhuta. Se että tiedän jotain ei vielä riitä. Se on vasta oppimisen ensimmäisiä vaiheita ja pyrinkin nykyään kysymään itseltäni tutuissakin asioissa; ”miksi juuri tämä asia on niin tärkeä liikettä tehdessä ja miten voisin oppia tämän tutun liikkeen vielä syvällisemmin?”. Lähes aina löytäessäni uuden yksityiskohdan itselleni tutuissa asioissa, se avaa ovia myös niissä haastavammissa asioissa joita vasta opettelen. Kun malttaa edetä progressoita rauhassa, hyppimättä monta rappusta kerrallaan, harjoittelee käytännössä aina perusteita – omalla taitotasollaan!

Joskus haastavinta ei ole käytännön harjoittelu, vaan oman mielen vastustelu muutosta kohtaan

Omien tavoitteiden asettaminen itselleen tärkeimpien arvojen pohjalta on vaatinut tietoista itsensä ja omien toimintamallien tutkiskelua. Siihen investoitu energia on kuitenkin maksanut moninkertaisesti itsensä takaisin. Olen myös huomannut miten minusta on tullut oppijana nopeampi kun kykenen menemään vieraisiin tilanteisiin hieman avoimemmalla mielellä. Esteet ovat enemmän emotionaalisia kuin mitään muuta. Geeneihimme emme pysty (onneksi) vaikuttamaan, mutta omaan ajattelutapaan pystymme ja on tärkeää pitää mielessä. Meidän ei tarvitse olla luonnonlahjakkuuksia tullaksemme erinomaisiksi jossakin. Saavutukset ovat ennen kaikkea kovan työn tulosta, jossa lahjakkuudella on vain pieni rooli.

Meidän ei myöskään tarvitse vertailla itseämme muihin ja tehdä asioita samalla tavalla kuin muut vain sen vuoksi, koska se on trendikästä. Me voimme hyvällä omallatunnolla olla huonoja ja silti liikkua kohti tuntematonta tullen paremmaksi siinä mitä haluamme tehdä. Ilman ennakkoasenteita itseään kohtaan ja luottaen siihen, että kun teen riittävästi töitä tänään, huomenna olen jo vähän lähempänä!

Oppilaana läpi koko elämän

Koen olleeni erittäin onnekas, sillä olen päässyt monien todella inspiroivien opettajien oppiin vuosien aikana. Näitä ovat olleet mm. Yuval Ayalon, Ido Portal, Andreo Spina, Christopher Sommer, Josef Fruzek, Tom Weksler ja monet suomalaiset kivenkovat ammattilaiset, kuten Ari Pekka Lindberg ja käytännössä kaikki joiden kanssa nykyään olen tiiviisti yhteydessä. Pelkästään Personal Trainer Akatemian ja Movement Centerin nimilista on jo sen verran kova, ettei todellisuudessa tarvitsisi lähteä merta edemmäksi kalaan. Kaikilla heillä on ollut paljon vaikutusta minuun! Jokaisesta kohtaamisesta olen kiitollinen, olivat ne sitten sillä hetkellä olleet miellyttäviä tai jotain ihan muuta.

Koen että tällä hetkellä opin kaikkein eniten niiltä, joita itse opetan ja niiltä, jotka kamppailevat omassa harjoittelussaan samojen haasteiden kanssa kuin itse. Inspiraatiota on kiva hakea maailman huipuista, mutta mikäli heidän taso on liian kaukana omasta, ei todellista tarttumapintaa pääse syntymään. Silloin he ovat ennenkaikkea innostajia ja mikäli heidän oppeihin pääsee henkilökohtaisesti, usein he osoittautuvat myös todella hyviksi opettajiksi. Kohtaamisista oppii aina jotain joka tapauksessa ja sen pyrin pitämään itsekin mielessä kun olen ihmisten kanssa tekemisissä. Minulla saattaa olla huono päivä, mutta toisella saattaisi olla juuri se hetki käsillä, jossa minun oikea apua voisi nostaa tekemisen tasoa. Aina tähän ei toki pysty ja se on osa omaa oppimatkaa, joka eittämättä tulee jatkumaan aina hautaan saakka.

Toivottavasti meidän tiemme tulevat kohtaamaan jossain vaiheessa!

 

Terveys syntyy toimintakyvystä ja terve keho on portti tyytyväiseen elämään!

 

Kokemus

  • Yrittäjä: CompactFit, Movement Center, Personal Trainer Akatemia ja Movement System -koulutukset
  • Perustajajäsen EBN Areenassa, Yoga & Movement Centerissä ja 66days -verkkovalmennustiimissä
  • lanseerannut Suomen ensimmäisen kehonpainoharjoittelukoulutuksen (nykyään Movement Coach -koulutusohjelma kattaen Bodyweigth Training Coach Level 1 & 2 ja Movement & Mobility Coach Level 1 & 2)
  • Kehonpainoharjoittelukirjan (2015) ja Käsilläseisontakirjan(2017) kirjoittaja  
  • päävalmentaja Movement Centerissä
  • Movement System -koulutusten päävalmentaja
  • Personal Trainer Akatemian yksi pääkouluttajista
  • Kahvakuulaohjaajakoulutuksen toinen pääkouluttaja

Harrastukset ja saavutukset

  • jääkiekko, voimaharjoittelu ja voimanosto nuoruusvuosina
  • kahvakuulaurheilu josta Kahvakuulaurheilun SM1 ja Amatöörien maailmanmestari
  • kehonpainoharjoittelu ja monipuolisen liikkeen tutkiminen
  • käsilläseisonta
  • 30 minuutin yhtäaikainen käsilläseisonta (pikkujouluhaaste, josta ei voinut kieltäytyä)
  • rumpujen soitto ja musiikki
  • lukeminen