Muuta tapojasi, muuta elämäsi kulkua

Posted by on / 1 Comments

Ihmismieli on jännä asia, kun oikein alkaa asiaa pohdiskelemaan. Pää täyttyy helposti erilaisista haluista, joita kohti lähdetään kuin viimeistä päivää ja vaikka ”tiedostava puoli” kyllä tietää ettei kyseinen asia ole välttämättä itselleen hyväksi, tai vaihtoehtoisesti sen saavuttaminen vaatisi paljon työtä ja pitkäjänteistä tekemistä, pidetään silti hyvin vahvasti kiinni tuosta pintakerroksen illuusiosta.

Kuuntelin Tuomo Loukomiehen hyvää webinaaria aiheesta ”Oppiminen on voittava tapa”. Erittäin timanttista tavaraa ensinnäkin, joten vahva suositus ellet ole jo henkilöön tutustunut. Omassa opetuksessani on nykyään kolme kantavaa pääkerrosta ja ne ovat TAVAT, TAITO, TOIMINTAKYKY. Jos hommaa ajattelee “sipulimallina”, jossa keskusta on se mistä kaikki lähtee liikkeelle, tulisi silloin tapojen rakentaminen asettaa keskiöön. Siellä höyryt ovat niin voimakkaat, että ilman suojalaseja vesi valuu silmistä yrittäessään pilkkoa asioita pienemmiksi palasiksi! Elämässä tämä tarkoittaa joskus vaikeidenkin asioiden käsittelyä, oman epätäydellisyyden ja heikkouksien hyväksymistä, sekä tarvittaessa kykyä muuttaa näkökulmaansa.

Toisessa kerroksessa asustaa oppiminen, joka itsessään sisältää kolme eri kerrosta. Oppimisen ensimmäistä kerrosta kutsutaan  kognitiivisen oppimisen vaiheeksi, jota seuraa assosiatiivisen oppimisen vaiheeksi. Viimeinen taso, master level, The Smack Daddy, taso jossa tekeminen syntyy ajattelematta ilman tietoista pohdiskelua on nimeltään autonominen vaihe. Taitojen oppiminen on hyvin tärkeä osa identiteettiämme, joka rakentuu pienistä osasista yhteydessä ympäristöömme. Asiat joita teet toistuvasti joko käytännön tasolla, tai pohdiskelun muodossa mielessäsi, pitkässä juoksussa muokkaavat sinusta sellaisen kuin olet, millaisia asioita arvostat ja miten tuot oman persoonallisuutesi esille. Uuden oppiminen ja itsensä kehittäminen tulisikin olla asia, joka ei lopu koskaan ja optimaalisinta olisi että elämässä on jatkuvasti asioita, jotka kattavat oppimisen kaikki tasot.

Hyvin pitkälle hiotun taidon vielä kirkkaampaan olomuotoon saattaminen on jo melko pitkäveteistä puuhaa ja sen tuoma mielihyvä on usein myös laimeampaa kuin oppimatkan alkutaipaleella. Toisin sanoen, on hyvä tehdä uusia asioita, eikä vain keskittyä jo itselleen tuttuihin.

Oppimisen jälkeen uloimmassa kolmannessa kerroksessa ovat toimintakyvyn kehittäminen. Hyvin usein monien fokus on juuri tässä kerroksessa jolloin alemmat kerrokset, jotka luovat koko toiminnan sydämen, jäävät pimentoon. Tavallaan tämä on hyvin ymmärrettävää, sillä tämä on usein se kerros, joka näkyy ulospäin ja josta ehkä saamme hieman helpommin kehuja. Harvoin sitä kuulee kenenkään suusta, että onpas sinulla todella toimivat tavat. Mistä niitä saa? Kyllä ne ulkopuolisten kehut(kannustaminen), joita me kaikki tarvitsemme, usein keskittyvät uloimman kerroksen tekemiseen ja vielä useammin näistä tekemisistä syntyviin seurauksiin, kuten painonpudotus, isommat lihakset, tai vaikkapa jokin yksittäinen temppu.

Toimintakykyä tulisi tietenkin kehittää mahdollisimman monipuolisesti ja mitä enemmän kärki alkaa osoittaa yhteen suuntaan, sen haastavampaa on löytää tasapaino, joka tukisi terveyttä. Ei mahdotonta tavoitteellisessakaan urheilemisessa, mutta vaikeampaa. Omassa opetuksessani toimintakyky rakennetaan motoriikan, voiman ja liikkuvuuden ympärille, sillä ilman näitä liikkuminen on mahdotonta saada taloudelliseksi ja tehokkaaksi. Peruskestävyys on tietynlainen alusta, joka laajenee muiden ominaisuuksien rinnalla. Mikäli tavoitteet ohjaavat äärimmäistä kestävyyttä vaativaan suuntaan, silloin tämän rooli luonnollisesti kasvaa myös harjoittelun rakennetta miettiessä. Tähän löytyy usein erityisosaamista lajin parista.

Terveyden ja oman toimintakyvyn kannalta ei ole mitään syytä kyetä juoksemaan maratoonia, mutta mikäli jo puolen tunnin kävely tuottaa ongelmia, voidaan miettiä voisiko harjoittelu sisältää ehkä jotain peruskestävyyttä kehittävää aktiviteettia. Omia oppilaita kannustan monipuolisen liikkeen kautta tehtävään harjoitteluun, joka kehittää myös peruskestävyyttä. Juoksua, uintia ja pyöräilyä kuitenkaan ulos sulkematta, ellei siihen ei ole terveyden, tai tavoitteiden kannalta oleellista syytä. Etenkin harjoittelua aloittaessa, mikäli lähtötaso on todella matalalla miettisin tarkkaan millaisia asioita tuodaan mukaan ensimmäisessä vaiheessa. Silloin juoksu ja kaikki äärimmäisen kovat harjoitteet, kuten HIIT –treenit voivat olla se kaikkein surkein vaihtoehto. Toki rääkillä saadaan kaverista kuin kaverista luulot pois, mutta uskon että jokainen sisimmissään tietää ettei sillä tavoin rakenneta mitään pysyvää.

Tavat ennen tavoitteita

”Haluan oppia seisomaan käsillä!” ”Haluan saada painoa pois 10 kiloa!” ”Haluan vetää maasta 200 kiloa!”

Pää on todellakin täynnä erilaisia haluja ja ne syntyvät jostain ärsykkeistä, jotka ovat herättäneet huomiomme. On se sitten oma peilikuva, Youtube –video, tai työkaveri joka yllyttää mukaan triathloniin, tämä on se hetki, jolloin maltti olisi valttia. Tuomo Loukomies toi esille mielenkiintoisen henkilön nimeltä James Clear. Olen itsekin hänen viisauksiin tutustunut kirjoittaessani Käsilläseisontakirjaa ja häneltä olen lainannut erästä toista sipulimallia, joka tiivistää hyvin tavoitteiden asettamisen. Eräässä Clearin esittelemässä mallissa on myöskin kolme tasoa, jossa uloimpana ovat erilaiset tulostavoitteet, kuten käsilläseisonnan oppiminen. Aivan samoin kuten ylemmässä sipulissa, myös tämän aiheen ympärillä painotus jää monilla tähän pintakerrokseen.

Tulostavoitteiden asettaminen liian aikaisessa vaiheessa saattaa puraista nilkkaan, etenkin jos ne vielä sidotaan johonkin määräaikaan.  Tavoitteet on käytännössä oman tulevaisuuden määrittelyä ja mikäli et omaa X-men tason lahjoja, tämä on käytännössä mahdotonta. Voimme tehdä valistuneita arvauksia perustuen aikaisempiin kokemuksiin, mutta etenkin taidon oppimisen ennustaminen on osoittautunut lähes mahdottomaksi. Ja hyvä niin!  Omille oppilailleni sanon usein, että tavoitteita saa olla, mutta ennen kuin arkea ei ole rakennettu itseään tukevien tapojen päälle, tavoitteet suljetaan ilmatiiviiseen rasiaan, josta niitä voi aina aika-ajoin käydä nuuhkimassa. Pari sniffausta tavoitteista ja isoista mielikuvista tihkuvaa hekumallista tuoksua, jonka jälkeen kansi kiinni ja rasia takaisin piiloon.

Unohda tulevaisuuden ennustaminen ja rakenna mieluummin toimiva systeemi, josta saat tarvittavaa palautetta ja joka ohjaa sinua tarpeen mukaan tarvittaviin muutoksiin!

Tulostavoitteet antavat tekemiselle suunnan, oikein rakennettu tekeminen määrittävät kehityksen. Clearin sipulin toinen kerros käsittää tekemistavoitteet. Tämä taso on se, missä tavoitteita voidaan ja onkin hyvä rakentaa, jopa aikatauluttaa jossain määrin. Mitä tulee tehdä, mitkä päivät viikossa täytyy varata tekemiselle, mikä kellonaika päivästä on se hetki kun aloitan jne. Jos mahdollista, pyrin sulauttamaan mahdollisimman paljon näistä omien itselle rakennettujen mikrotapojen ympärille. Esimerkiksi itselle on muodostunut mikrotavaksi erilaiset ranteiden lämmittelyliikkeet. Alan tehdä näitä jo yhtä automaattisesti kuin harjata hampaat aamuin illoin. Tämä syntynyt mikrotapa ohjaa seuraavaan, joka on itsellä erilaisia kevyitä joogahenkisiä dynaamisia liikkeitä. Ei mitään vaikeaa ja nämä pystyn tekemään aina ja se onkin mikrotapojen oleellinen osa. Ne tulee olla niin helppoja asioita, että päivän minimivaatimus täyttyisi riippumatta mitä kaikkea päivä olisikaan tuonut tullessaan. Joltain itseäni viisaammalta henkilöltä lainasin lauseen, joka löytyy myös kirjastani: ”Aikomus ilman toteutusta vaurioittaa itseluottamustamme, joten on parempi vaatia itseltään sellaisia asioita jotka tulee varmuudella tehtyä.”. Kerrassaan nerokas tiivistys mikrotapojen tärkeydestä!

Tavoitteiden asettamisen ytimessä sijaitsee identiteettimme. Syvällä sisimmässä tulee olla vahva voittajan identiteetti, joka kykenee saavuttamaan asetetut tavoitteet. Itse ajatus olisi hyvä pyrkiä pitämään poissa tulostavoitteista, mutta tiedostamattomalla tasolla usko omaan menestymiseen on elinehto, sillä omat ajatukset määrittelevät minäkuvaamme ja se vaikuttaa käyttäytymiseemme. ”Käyttäydy kuten haluaisit tuntea”, eli mikäli haluat oppia seisomaan käsillä, käyttäydy kuin osaisit jo seistä käsillä ja pidä huolta että tekemistavoitteet ovat tämän tukena.

Fake it until you make it! Tämä oli itselläkin kovassa käytössä vielä tovi sitten! 😀

 

Tavat tarjoavat ekologista energiaa päivään

Jonkinlainen yhteenveto omasta ajatuksen juoksusta on varmaankin tässä vaiheessa paikallaan. Se mitä itse haluan korostaa tekemisessä ovat tavat, joiden varaan rakennamme kokonaisuuden. Oli sitten tavoitteet mitkä tahansa, käytännön teot, eli tavat ovat ne jotka varmistavat vakaan etenemisen oikeaan suuntaan. Jos kurssi heittelee taukoamatta, tarvitaan paljon tahdonvoimaa jotta nokka saataisiin kääntymään taas kohti oikeita koordinaatteja. Tällä hetkellä uskon vahvasti, että useimmiten eri asioissa menestyneet ovat luoneet ennen kaikkea oikeita tapoja, jolloin itsekurin tarve ei ole aivan niin kantavassa roolissa. Toki itsekuriakin vaaditaan ja ne joita elämä on potkinut kierrepotkulla vastapalloon oikein urakalla (tuliko Chuck Norris mieleen? Jostain syystä minulla tuli!), ovat usein joutuneet turvautamaan tähän enemmissä määrin ja saattavat ollakin luonteeltaan meitä pumpulissa eläneitä paljon vahvempia. On kuitenkin tärkeää muistaa, että tahdonvoima, jota luonnehditaan usein itsekurin ja oikeanlaisen asenteen yhdistelmäksi, on kuin lihas. Se väsyy ja se vaatii palautumisajan, jotta voisi toimia taas tehokkaasti.

Jos peilaan tätä oman elämäni kautta, hyvin moni asia ”ratkeaa” juuri tällä selityksellä. En koe, että minulla olisi jokin erityisen vahva itsekuri. Jos ostan jäätelöä pakastimeen, niin jossain vaiheessa se sieltä kiskotaan kaksin käsin parempiin suihin. Tapanani ei vain ole ostaa jäätelöä, joten ei ole myöskään heikoilla hetkillä niin paljon paheellisia houkutuksia kun tahdonvoima on päivän päätteeksi käytetty loppuun. Harjoittelun suhteen olen taas rakentanut päiväni pienistä mikrotavoista, jotka jo automaattisesti ohjaavat tekemistäni kohti harjoittelua, vaikka itse harjoitus ei ole se pääpointti, puhumattakaan että se olisi käsilläseisonta, joka on vain yksi osa isoa kuvaa. Tämän lisäksi elän ympäristössä, joka ruokkii tätä mitä parhaimmalla tavalla ja siitä olen kiitollinen!

Tekemiseemme oleellisesti vaikuttavia tekijöitä ovat motivaatio, tahdonvoima, tavat ja ympäristö. Miettiessäsi mitä haluat saavuttaa, pidä huolta, että sinulla on sitä tukeva ympäristö, joka tukee sinua, ohjaa oikeaan suuntaan, motivoi ja auttamaan pitämään myös oman sisäisen motivaation liekeissä, sekä syö mahdollisimman vähän tahdonvoimaa talsiessasi määrätietoisesti horisontissa siintäviä tavoitteita. Hyväksy että itsekuri on hetkittäin heikko ja pidä mielessä, että tavat ovat käytännössä ilmaista energiaa, joiden synnyttämät päästöt ovat niin pienet etteivät ne pääse kuormittamaan kehoamme ja mieltämme. Ellei sitten ole käynyt niin hullusti, että opittu tapa onkin paha tapa!

Toivottavasti näkemykseni aukesi edes hieman näillä rajallisilla ulosantikyvyilläni ja kannustan jokaista miettimään näitä omien lasien kautta. Tämä teksti on yhden miehen ja mielen screen shot tästä hetkestä.

Mikäli jaksoit lukea tänne asti, kiitoksena siitä tarjoan sinulle Kohti käsilläseisontaa 66 päivässä verkkokurssiin 10% alennuksen. Kurssin voi ostaa täältä, jonka jälkeen saat minulta 24h sisällä koodin ja linkin, jolla pääset kirjautumaan kurssille. Kurssi alkaa 1.7. webinaarin merkeissä. Samana päivänä aukeavat kaikki sisältö myös nähtäväksi ja harjoitelu oman tason mukaan voi alkaa. Huhtikuussa aloittanut ryhmä on saanut jo nyt huikeita tuloksia aikaan ja ryhmähenki keskusteluryhmässä on ollut erittäin kannustava. Tätä on ollut opettajana ilo seurata! 

Tervetuloa myös Movement Centeriin, jonka voisi sanoa olevan elävä esimerkki siitä, miten oikeanlainen ympäristö antaa voimia tekemiseen!

 

 

Please follow and like us:

Enjoy this blog? Please spread the word :)

Follow by Email
Facebook
Facebook