Movement Sysytem logo 5-2016

Movement? Mitä se tarkoittaa nykymaailmassa?

Posted by on / 0 Comments

Tätä kysymystä on tullut pyöriteltyä viimeaikoina paljon. Ravitsemuksessa on viimeisen 50 – 70 vuoden aikana tapahtunut todella paljon, ja nyt pystytäänkin tutkimaan yksityiskohtia, joiden ei tiedetty olevan edes olemassa vielä muutama vuosikymmen sitten. Sitä, missä tilassa harjoittelun suhteen ollaan nyt, voisi ehkä verrata aikaan jolloin ravitsemuksessa osattiin neuvoa ”syö enemmän” tai ”muista syödä riittävästi proteiinia, hiilareita ja rasvaa”.

Todellisuudessa ihmisen ei tarvitse enää tehdä juurikaan samoja asioita mitä esi-isiemme piti tehdä pysyäkseen elossa. Se on toki hyvä juttu monessakin suhteessa, mutta jos alkaa miettiä miten paljon meidän tulisi nykypäivänä kompensoida tuota eroa, tuntuu ettei mikään määrä harjoittelua riitä siihen. Lähestulkoon kaikki arjessa tapahtuva tekeminen on jollain muotoa teknologialla höystettyä. Sängyt ovat niin pehmeitä, että heräät todennäköisesti samasta asennosta johon nukahdit kahdeksan tuntia aikaisemmin. Kengät joita käytämme ovat joka suunnasta tukevia, kantakorotettuja ilmatyynyaluksia. Vessassakaan ei tarvitse enää kyykkiä. Mukavuus on korvannut kaiken luonnollisen tekemisen ja se mukavuus alkaa pikkuhiljaa näkyä epämukavuuden epidemiana, tai varmaankin jo pandemiana!

Mikä siis ratkaisuksi; pitääkö kaikki vessat vaihtaa kyykkyversioihin ja alkaa boikotoida Hästenseja sekä muita pirun lähettiläitä, jotka salakavalasti pyrkivät orjuuttamaan meitä pehmeillä sängyillään? Ei varmastikaan, sen ohi ollaan jo menty kauan sitten. Nyt täytyy miettiä mitä monipuolisen harjoittelun tulisi olla, jotta se palauttaisi mahdollisimman paljon ihmiselle ja ihmiskeholle luontaisia toimintoja.

Jokainen voi tehdä omassa arjessaan pieniä asioita, joista itselleni yksi päivänselvä asia on ollut vaihtaa kengät mahdollisimman vähän tukeviin, ohutpohjaisiin ”barefoot”-kenkiin. Tämä on yksi asia, jota en ymmärrä ammattikunnassa – miksi ”barefoot”-kenkien hyötyjä ei perusterveillä ihmisillä korosteta enempää? Toki on aina poikkeustapauksia ja Suomessa talvi tuo omat rajoitteensa, mutta entäpä kaikki muu aika? Kun ollaan sisätiloissa, tai Suomen lyhyt ja vähänluminen kesä. Niin moni ongelma vältettäisiin, jos jalkapöydän kuntoon alettaisiin kiinnittää enemmän huomiota. Säästyttäisiin monilta kivuilta.

Kävellessä kaupungille havahtuu kerta toisensa jälkeen siihen, miten tasaista joka paikassa nykyään on. Usean kilometrin matkalla ei tule välttämättä kertaakaan vastaan tilannetta, jossa joutuisi korjaamaan tasapainoa tai jolloin nilkassa tapahtuisi mitään erityistä normaalin kävelyn biomekaniikan lisäksi. Eipä ihme, jos nilkkoja menee nurin, kun nykyään ympäristömme antaa mitättömän haasteen. Pienikin virhe ja ollaan saman tien naamallemme, nilkka turvonneena. Tasaisuutta toki arvostaa monilta muilta osin, mutta ihmisen liikkumiskyvyn näkökulmasta tilanne ei ole niin hyvä. Itse olen ratkaissut tämän erilaisilla nilkkaa vahvistavilla harjoitteilla – ei, en tarkoita tasapainolautaa. Mutta ongelma on juuri siinä, että kaikkeen pitää olla nykyään oma harjoite, vaikka sen pitäisi olla osa elämää, luonnollista liikkumista!

Luonnollinen liikkuminen, sitä ei enää ole olemassa

Lähes kaikki ihmiskeholle luonnolliset tarpeet tulee keinotekoisesti eli harjoittelulla luoda. Nyt palataankin alkuperäiseen kysymykseen, mitä Movement on nykypäivänä. Tähän en ole ainakaan vielä lopullista vastausta löytänyt, enkä varmasti löydäkään, mutta siitä olen suhteellisen varma, että se ei voi syntyä yhden lajin tai ns. harjoittelumuodon ympärille. Voimaharjoittelu on äärimmäisen tärkeää, mutta ei kukaan tarvitse 300 kilon maastavetoa. Telinevoimistelijat tekevät yliluonnollisia asioita omalla kehollaan, mutta ei kenenkään tarvitse kyetä roikkumana ristiriipunnassa, jotta voisi omata terveen ja vahvan ylävartalon. Kiinalaiset sirkusammattilaiset pystyvät seisomaan yhden käden varassa useita minuutteja, kun normaali keskivertoihminen ei pysty edes nousemaan seinää vasten käsien varaan.

Mikään näistä esimerkeistä, joita voisi jatkaa loputtomiin, ei ole luonnollista sanan varsinaisessa merkityksessä. Ne ovat ihmiskeholle hyvinkin luonnottomia asioita, joiden saavuttaminen vaatii hyvän genetiikan lisäksi lukemattomia työtunteja. Toisaalta niin vaatii pianonsoittokin, jos tavoitteena on sellainen taso, ettei postiluukusta löydy naapurin ”kiitoskirjettä” jokaisen session päätteeksi.

Mutta jos jokin ei ole luonnollista, voiko se silti olla hyväksi meille? Itseänsä haastaminen, luoden tilanteita, joissa turhautumiseltakaan ei voi välttyä? Itse olen sitä mieltä, että tätä nimenomaan ihmiset kaipaavat nykypäivänä. Täytyy olla jokin tavoite, jokin taito, jonka haluaa oppia niin suuresti, että sen opettelu tuottaa ajoittain jopa turhautumista. Sehän on vain osoitus siitä, että jokin asia on itselle tärkeä. Toki täytyy olla realistinen omien kykyjen suhteen, eikä yrittää tehdä itselle liian vaikeita asioita.

Jos oma harjoittelu muodostuisi pelkästään sellaisista asioista jotka eivät haastaisi minua, kyllästyisin satavarmasti. Todennäköisesti harjoittelusta tulisi pakkopullaa, jota pitää tehdä vain sen takia, että se on hyväksi minulle. Tämän takia ultramatkat, tai edes maraton eivät houkuta henkilökohtaisesti. Kävely ja juoksu luonnossa metsässä sen sijaan ovat jotain, jota et voi millään harjoitteella korvata! Sitä ei kuitenkaan tarvitse tehdä juuri 42 kilometriä, jotta se alkaa tuottaa positiivisia muutoksia hyvinvointiin. Voisinpa jopa väittää, että jokaiselle riittää se, että pystyy juoksemaan 10 kilometriä ja tämän saavuttaminen ei vaadi kuin 2-5 km juoksulenkkejä tasaisesti ympäri vuoden ripoteltuna. Koko aikaa kun ei tarvitse yrittää tehdä kaikkea.

Jos vaihtoehtoina on kyky juosta maraton, mutta kylkiäisenä tulisi huono liikkuvuus ja heikko lihaskunto – kuten kärjistäen melko usein tuntuu käyvän – valitsisin hetkeäkään miettimättä heikomman juoksukunnon, hyvän liikkuvuuden ja riittävät voimatasot. Jos kuitenkin juoksu on se mitä rakastaa, niin silloin sitä tulee saada tehdä. Kannattaa kuitenkin oman terveyden kannalta pitää huolta myös lihaskunnosta ja liikkuvuudesta ja muistaa, että todellisia ylikuntoja harvoin näkee voimaharjoittelussa, mutta sitäkin enemmän juuri kestävyysharjoittelupuolella, jopa kuntoilijoiden keskuudessa. Paikallisia ylirasitustiloja kylläkin voimaharjoittelulla saadaan aikaiseksi ja tosissaan harjoiteltaessa sellaista tasapainotilaa harjoittelun, levon ja ravinnon suhteen varmaankaan kukaan ei pysty 24/7 pitämään, etteikö jotain rasitustiloja syntyisi.

Movement on siis jotain, jossa yhdistyy arkiliikkuminen (kävely, juoksu, tavaroiden nostelu huonoissakin asennoissa), monipuolinen ja hyvällä tekniikalla suoritettu voimaharjoittelu (kyykyt, maastavedot, painonnostoliikkeet, punnerrukset, leuanvedot jne.), liikkuvuusharjoittelu, kehonhallinta, ketteryys, ja kestävyys. Jos kaikki, tai ainakin suurin osa, tulee saada harjoittelusta, niin yhden osa-alueen hinkkaaminen ei voi riittää.

Jos käyt tekemässä perinteistä punttia, venyttelet kerran viikossa ja käyt juoksemassa muutaman kerran kuukausitasolla, se on jo paljon. Mutta jos sitä katsoo ’luonnollisen liikkumisen’ lasien läpi, niin se olisi sama kuin ravitsemuspuolella sanoisi, että katso syöväsi riittävästi protskua, hiilareita ja rasvaa. Sillä pääsee jo pitkälle, mutta se ei vielä kompensoi kaikkia puutteita. Koska juuri mikään ei tule enää luonnollisesti, täytyy se tuoda mukaan keinotekoisesti harjoittelun muodossa. Ihmisen pitää ryömiä nelinkontin, roikkua tangoissa (ja mielellään myös eri muotoisissa esineissä), hyppiä, vääntää, painia, kyetä rentoutumaan tarvittaessa ja paljon muuta.

Harjoittelun tulee vahvistaa meidän sidekudoksia, jänteitä, niveliä, luustoa ja myös ihoa, jotta kestäisimme paremmin erilaisia rasituksia. Se, että jalat menevät rakoille muutaman kilometrin lenkin vuoksi, kertoo myös oman tarinansa. Toki se tarina saattaa olla vain kivi kengässä, mutta voi kertoa myös siitä, ettei jalkoja ole juurikaan tullut rasitettua kävellen tai juosten, tai että olisi aika vaihtaa kengät johonkin luonnollisempaan vaihtoehtoon.

Kuten alussa mainitsin, nykyään tiedetään jo paljon fysiikkaharjoittelusta ja sitä tietoa on syytä hyödyntää. Kun siis harjoittelet voimaa, älä erehdy tekemään jotain mielipuolista kiertoharjoitusta siinä toivossa, että voimatasoissa näkyisi (alkuvaiheen jälkeen) mitään positiivista muutosta. Harjoituksessa ei välttämättä ole mitään vikaa, mutta voima voimana, kestävyys kestävyytenä ja kaikki siltä väliltä.
Tämän lisäksi tulee harjoittelusta löytyä paljon liikkuvuutta kehittäviä harjoitteita, jotka pakottavat sinut liikkumaan välillä kummallisissakin asennoissa, luoden pientä vääntöä nivelille ja tukikudoksille.

Ei siis ainoastaan aina vain täydellisiä liikeratoja, vaan systemaattisesti vahvistaa myös epäedullisia nivelkulmia, jotta seuraavan kerran kun nilkka menee alta, tai joudut ottamaan ranteella vastaan kaatuessasi, selviätkin tilanteesta loukkaantumatta tai pienellä venähdyksellä. Pahinta on se, että harjoittelu katkeaa loukkaantumisten vuoksi useiksi kuukausiksi.

Pienillä päivittäisillä päätöksillä saat myös paljon hyvää aikaiseksi. Ne ovat usein tylsiä, eivätkä synnytä wau-efektiä, mutta niistä voi olla suurta hyötyä juurikin terveyden ja hyvinvoinnin kannalta. Kävele päivittäin (mielellään mahdollisimman tossumaisilla kengillä), korvaa osa aika tuolilla istumisesta istumalla syvässä kyykkyasennossa, ulkoile päivittäin ja jos kunto antaa myöden, lisää muutama juoksupyrähdys päivittäiseen kävelyyn (juoksulenkit erikseen). Jos matkan verralla tulee mahdollisuus, roiku. Mielellään paljain käsin oksissa tai vastaavissa, jotta ihokin vahvistuisi. Kesäisin kannattaa kävellä paljain jaloin – kuitenkin pitäen huolta siitä, ettei nyt ihan lasinsirujen ja huumeneulojen päällä lähde kirmaamaan.

CompactFit Movement –kokonaisuus pyrkii huomioimaan mahdollisimman suuren osan näistä tarpeista ja Movement Centerissä näkeekin päivittäin positiivisia muutoksia ihmisissä ja heidän kyvyssä liikkua paremmin. Paljon on myös ehtinyt jo syntyä menestystarinoita, jotka olisivat ehdottomasti kertomisen arvoisia! Kaikkein paras teko onkin etsiä sellainen paikka ja ryhmä, jossa voit ilman selittelyjä harjoitella tähän tapaan, saada hyvää oppia ja motivoitua sekä antaa motivaatiota muille.

Sisällytä harjoitteluun perusvoimaharjoittelun, liikkuvuus- ja kestävyysharjoittelun lisäksi haasteita, jotka eivät tule ilman panostusta. Tulet yllättymään, miten vaikkapa käsilläseisonnan harjoittelu voi olla fyysisesti rankka, henkisesti turhauttava, mutta samaan aikaan vapauttava hetki, joka antaa sinulle aikaa olla ajattelematta mitään muuta. Tätä fiilistä ei voi saada sellaisista asioista, jotka eivät anna riittävästi haastetta.

Lisäksi kannattaa ehdottomasti etsiä perustietoa ravinnosta ja levosta, sekä pyrkiä löytämään itselle parhaiten sopiva ruokavalio ja rakentaa päivärytmi siten, että lepoa tulee riittävästi ja uni on laadukasta. Näihin löytää Suomestakin paljon tietoutta erilaisten seminaarien, kirjojen, privaattivalmennusten ym. muodossa. Mitä enemmän opit tuntemaan omaa kroppaasi, sitä enemmän hyödyt myös ulkopuolisesta valmennuksesta. Loppukädessä kuitenkin jokainen on vastuussa tekemisistään. Avaimet käteen –periaate ei toimi oman kehon huoltamisessa!

Tsemppiä ja muistakaa liikkua etenkin liukkailla keleillä!

Syksyisin treeniterveisin,
Jukka

Please follow and like us:

Enjoy this blog? Please spread the word :)

Follow by Email
Facebook
Facebook