Kuuden kohdan tehtävälista käsilläseisonnan opetteluun

Posted by on / 0 Comments

Käsilläseisonnasta on tullut selkeästi seuraava trendi, josta olen todella iloinen. Movement Centereissä käsilläseisontatuntimme ovat ehdottomia suosikkeja ja oppilaita on siirtynyt meille perinteisiltä kuntosaleilta, CrossFit-saleilta ja sirkuskerhoista. Selkeät ja toimivat toimintamallit opetuksessa on huomattu myös oppilaiden keskuudessa ja opettajana voi vain ihastella miten nopeasti jengi todellakin kehittyy!

Kehittyminen vaatii luonnollisesti hyvää opetusta, mutta usein tätä  tärkeämpää on oppilaan oma halu oppia. Ilman tätä yhteyttä opettajan ja oppilaan välillä, mitkään liikeprogressiot eivät auta taitojen kehittymisessä. Opettaminen on virittäytymistä oikeaan taajuuteen ja kykyä vastaanottaa palautetta.

Toimintakykyä( fyysinen toimintakyky rakentuu liikkuvuuden, voiman, koordinaation, kestävyyden ja kyvyn rentoutua välisestä tasapainosta) voidaan kyllä viedä eteenpäin jossain määrin pakotettunakin, mutta hampaat irvessä –treenaaminen harvoin tuottaa pysyviä tuloksia ja jos mietitään käsilläseisontaa, se ei tapahdu yhdessä yössä. Taidon oppiminen on prosessi joka lähtee aidosta halusta oppia. Kun tämä päätös on syntynyt omassa mielessä, tarvitaan ennen kaikkea pitkäjänteisyyttä. Kukaan ihminen ei synny maailmaan kyeten automaattisesti seisomaan käsillään ja käsilläseisonnan suhteen ei muutenkaan voida puhua ”luonnollisesta” asennosta. Jopa ne geneetiikan ihmelapset ovat joutuneet käyttämään satoja ja taas satoja työtunteja saavuttaakseen oppimansa. Lahjakkuudella ei ole kovin suurta merkitystä siinä vaiheessa kun tilannetta katsotaan ajassa taaksepäin. Taidon oppiminen vei sen ajan, minkä se vei. Toiset oppivat sen nopeammin, koska ovat joltain osin taidon oppimiseen taipuvaisempia, oli sitten kyse genetiikasta, harjoitteluhistoriasta, fyysisestä toimintakyvystä, tai päättäväisyydestä. Jokaisen tulee rakentaa itselleen sopiva polku edeten sitä juuri itselleen sopivaan tahtiin. Erinomaisuus on tapa, jonka rakentamiseen menee vuosia!

IMG_6143

Tätä artikkelia varten keräsin sinulle 6 vinkkiä jotka auttavat sinua näppäilemään oman reittisi koordinaatit oikein ja tekemään polustasi niin esteettömän kuin se suinkin on mahdollista. Kaikkia kuoppia ei pysty kukaan ennakkoon tasoittelemaan, eikä siihen ole syytäkään. Jokainen hidaste on samaan aikaan mahdollisuus tilanteen prosessointiin ja oppiminen käynnistyy kerta toisensa jälkeen juurikin näistä hetkistä, jotka sisältävät ihmettelyä, innostusta, epäuskoa, turhautumista ja kasan muita tuntemuksia, jotka sillä hetkellä joko helpottavat, tai vaikeuttavat matkaa. Ennen kuin pääset oivallukseen saakka, sinun tulee kyetä pistämään itsesi alttiiksi ärsykkeille, tutkia, kyseenalaistaa ja loppujen lopuksi antautua asialle. Itselle tämä ahaa-elämys  käsilläseisonnassa on aina yhtä raastavaa, sillä se herättää minut todelliseen nykytilaan pakottaen myöntämään että en ole vielä siellä missä haluaisin olla. Harjoittelun suhteen pyrin noudattamaan 80/20 –sääntöä, joka pähkinänkuoressa tarkoittaa sitä, että 80% tulee olla sellaista harjoittelua, jonka pystyn 80% varmuudella onnistuneesti toteuttamaan. 20% epäonnistuminen on ok ja usein se johtuu keskittymisen puutteesta kuin mistään muusta, kun puhutaan tuosta 80%:sta, joka tulisi rakentua itsellesi tutuista perusteista. Loppu 20% on sitä itsensä mielivaltaista haastamista, jossa epäonnistumisprosentit huitoo huippulukemissa.

Mutta palataanpa takaisin niihin kuuteen vinkkiin!

  1. Tavat vähentävät itsekurin tarvetta

Oikeanlaisten tapojen rakentaminen arkeen luo siihen tarvittavaa vakautta. Aloittaminen on yleensä ja etenkin alkuvaiheessa se haastavin osa tekemistä, jonka vuoksi selkeät tapalähtöiset rutiinit helpottavat niiden toteuttamista. Mitä pienempi kynnys tekemiseen luodaan, sitä suuremmalla todennäköisyydellä siitä pystyy kehittämään itselleen pysyvän tavan joka on lähes yhtä automaattinen toiminto kuin hampaiden pesu.

Mieti itsellesi sopiva ”tapapolku”, jonka ensiaskel tulee olla niin pieni, että sen kykenee käynnistämään missä tahansa olotilassa. Isojen tavoitteiden sijaan luotkin mikrotapoja vaatien itseltäsi minimaalisen vähän. Tärkeintä on, että pysyt päätöksessäsi, joka jo itsessään vähentää energiahukkaa, sillä sinun ei tarvitse enää pähkäillä teetkö vai etkö tee. Et siis enää päätä asioista, vaan ainoastaan teet!

Käsilläseisontaan sopiva mikrotapa voi olla jokin yksinkertainen liike, jonka tekeminen ei vaadi keholta liikaa. Esimerkiksi jokin avaava harjoitus, kuten alaspäin katsova koira, tai ranteiden lämmittelyt. Pidä mielessä että tämä on se minimivaatimus, jonka vaadit itseltäsi antaen mahdollisuuden tehdä vähän enemmän.

Älä siis vielä tässä vaiheessa päätä lopullista päämäärääsi ennen kuin olet laittanut tavat kuntoon ja jotta uuden tavan rakentuminen olisi todennäköistä, lähde pienestä liikkeelle. Suunnitellessasi tätä mieti mitä pystyt tekemään silloinkin kun sinusta on imetty kaikki energia pois. Lähde siitä liikkeelle, koska aina voit tehdä enemmän!

  1. Aika ei ole muutos, mutta ilman aikaa ei ole muutosta

Taidon oppiminen vie sen ajan mitä se vie! Harjoittelussa on hyvä unohtaa kronologinen ajattelu, sillä oppiminen, eli muutos ei ole sama asia kuin aika. Aikaa ei tulisi muutenkaan ajatella pelkästään aikana nykyhetkessä, aivan kuten uuden oppiminenkaan ei ole vain nykyhetkessä tapahtuvaa. Meihin vaikuttaa menneisyyden kokemukset, joita käsittelemällä ymmärrämme paremmin nykyisiä olosuhteitamme. Luonnollisesti konkreettiset teot joihin pystymme juuri nyt vaikuttamaan ovat tässä hetkessä tapahtuvia ja niitä tutkimalla opimme ennakoimaan tulevaamme, jossa kaikki muutos loppujen lopuksi tapahtuu.

Kronologinen aikakäsite ja nykypäivän reaaliaikaisuus ovat synnyttäneet tilan, joka jo itsessään aiheuttaa paljon stressiä ja ahdistusta. Luomme itsellemme turhaa kiireen tuntua ja kovin moni polttaakin itsensä loppuun. Antiikin Kreikassa kronologisen ajan rinnalla oli toinen aikakäsite, Kairos. Vapaasti käännettynä Kairos on ”ylivertainen hetki”(supreme moment), joka toisin sanoen tarkoittaa oikeaa hetkeä.

Oppiminen itsessään ei tottele kronologista aikaa vaikka kuinka tekisimme tarkat suunnitelmat ja olisimme tapojemme orjia. Oppiminen tapahtuu omalla vauhdillaan sykleissä ja ”oikean hetken” tullen sinä opit seisomaan käsilläsi!

Lisäksi, muista suhtautua lempeästi itseesi, sillä sinä olet tulevan minäsi muisto! Taitojen opettelussa sitä sortuu epäonnistuessaan helposti itsensä sättimiseen. Vältä tätä parhaan kykysi mukaan ja mikäli et onnistu 80/20-säännössä, palaa ”ajassa taaksepäin” vaihtamalla harjoitteet sillä kertaa helpommiksi.

  1. Taidot kehittyvät oppimalla, ei treenaamalla

Liikkumistaidon oppimista tapahtuu tiedostaen ja tiedostamatta ja käsilläseisonnassa eri aistit sulautuvat hiljalleen yhdeksi kokonaisuudeksi. Tästä käytetään nimitystä sensorinen integraatio. Käsilläseisoja tarvitsee hyviä lihas- ja nivelaisteja, jotta käsitys kehon eri osien asennoista olisi mahdollisimman tarkka. Muisti ja sen rakenteet näyttelevät suurta roolia taitojen oppimisessa. Taitoharjoittelun ensisijainen tavoite onkin saada pysyviä muutoksia kyvyssä tuottaa liikettä, jolloin opittu taito tallentuu pysyvästi pitkäkestoiseen muistiin ja tälle prosessille on mahdoton ennustaa siihen tarvittavaa aikaa, saati tarjoilla ”printtaa tästä itsellesi ohjelma” –mallia.

Itsensä rääkkääminen, sekuntien jahtaaminen seinällä ja harjoittelua seuraava kipu ovat taidon oppimisen kannalta joskus jopa negatiivisia asioita. On tärkeää muistaa, että sillä mitä teemme usein, on paljon suurempi merkitys kuin sillä, mitä teemme silloin tällöin. Jos vedät 3h tappotreenit kerran viikossa, ei merkitse yhtä paljon kuin 30 minuuttia taidon opettelua kuutena päivänä viikossa. Jo kolme kertaa viikossa 60 minuuttia on paljon parempi, mutta tähän aikaan tulee sisällyttää kaikki muut toimet, kuten ranteiden lämmittelyt ja muut tavat, joita ensimmäisessä kohdassa suosittelin rakentamaan.

Todella keskittynyttä taitoharjoittelua on todella vaikea tehdä yli 60 minuuttia putkeen. Luonnollisesti jos sinulla on koko päivä aikaa puhtaasti tähän, pystyt pitämään lepotaukoja ravitsemalla samalla itseäsi ja näin pystyt harjoittelemaan vaikka neljä tuntia joka päivä. Tämä ei kuitenkaan ole työssä käyvän perheellisen arkea millään muotoa. Päivästä voi kuitenkin löytyä se 30 minuuttia ja jos siitä 10 minuuttia kuluu mikrotavan alkuvaiheen juttuihin, jotka samalla nostavat keskittymiskykyä tarvittavalla tasolle, jää sinulle 20 minuuttia tehokasta oppimisaikaa. Jos teet tämän neljä kertaa viikossa, saat jo 80 minuuttia harjoittelua, joka tekee kuukaudessa yli 300 minuuttia. Vuodessa tämä on yli 60 tuntia käsilläseisontaspesifiä taitoharjoittelua! Ja mikä on todennäköisyys sille, että teet vain 20 minuuttia? Aika pieni, sillä jos vain aikataulut antavat myöden ja muodostamasi tavat ajavat sinut kohti tätä rutiinia, teet todennäköisesti vuoden lopussa 30-60 minuuttia käsilläseisontaa / harjoitus. You get the point!

  1. Toimintakykyinen keho mahdollistaa riittävän harjoittelun

Liikkuvuus, voima, koordinaatio ja kestävyys. Muuta et tarvitse, sillä käytännössä muuta ei ole tarjolla, mikäli keho ja mieli pidetään tässä yhteydessä toisistaan erossa. Todellisuudessa ne kulkevat aina käsikädessä ja ongelmat kehossa näkyvät mielessä aivan kuten ongelmat mielessä näkyvät kehossa. Käsilläseisonnasta puhuttaessa sinun tulee pitää huolta etenkin liikkuvuudesta ja kyvystä palautua harjoittelusta. Suhteellista voimaakin tarvitset, mutta mikään testomonsteri sinun ei tarvitse olla, eikä sinusta käsilläseisonnalla sellaista tulekaan. Oikein rakennetut liikeprogressiot kyllä tukevat kehon tasapainoista kehittymistä ja mikäli harjoittelu sisältää sopivasti muutakin kuin pelkkää staattista seisomista, palkinnoksi saat riittävän vahvan, liikkumiskyvyltä monitahoisen ja eläväisen kehon. Kun vielä pidät huolta hyvästä unesta ja ravinnerikkaasta ruoasta (varsinkin, että sitä on riittävästi), niin tällä on hyvin usein positiivisia vaikutuksia myös hengellisiin energiatasoihisi!

  1. Motivoidu oikeista asioista

Paljastan sinulle heti alkuun etten ole iso motivaatiopuheiden puolestapuhuja, sillä en henkilökohtaisella tasolla usko motivaation vievän minua maaliin saakka. Oli sitten kyseessä sisäinen tai ulkoinen motivaatio, pitkäaikaisten tavoitteiden näkökulmasta motivaatio toimii parhaiten ollessa bonus kaiken muun päällä, sillä motivaatio on hyvin herkkä oikuille. Motivaation loitsun vallassa kaikki on kivaa ja tehtävät suorastaan vetävät sinua puoleensa. Silloin mikään mahti maailmassa ei pysäytä sinua… paitsi parkkisakot, vesisade, ärsyttävä sähköposti, tai kaikki ravintokeskustelut somessa. 😉

Motivaation voi saada huippuunsa kuuntelemalla pari minuuttia innostavaa TED –talkia, jossa sulavapuheinen tarinankertoja vakuuttaa että kaikki on mahdollista tarjoillen vielä todella vakuuttavaa #dataa tarinansa tueksi. Tälle on ehdottomasti oma paikkansa ja luonnollisesti tätä korkeajalosteista tislaustuotetta tarvitaan, kunhan tiedostaa sen hyvin rajalliset varannot, sekä herkän olomuodon ja on ylipäätään hieman kriittinen sen suhteen mistä motivoituu.

Motivaation kehittämisessä auttavat selkeät tavoitteiden asettamiset, jonkinlaisen palautejärjestelmän luominen, jossa opettaja voi olla osa kokonaisuutta ja ennen kaikkea itsensä tunteminen siinä määrin, että osaat motivoitua oikeista asioista. Sellaisista, jotka oikeasti vetävät sinua puoleensa vielä vuosienkin päästä! Tavoitteiden purkaminen pienempiin osiin ylläpitää motivaatiota usein pidempään, joten mikrotapojen luominen myös oman motivaation kannalta on hyvä idea.

 

  1. Hakeudu inspiroivaan ympäristöön ja oikeanlaisten ihmisten seuraan

Taidon oppiminen vaatii toistoa toiston perään, joten luotan että jos olet jaksanut tänne asti, jaksat tähän loppuun vielä vähän kertausta parin uuden asian lisäksi.

taidon oppimisen salainen resepti:

*Löydä laji johon rakastut(ehkä se on käsilläseisonta!)

*rakentamalla selkeät tavat luot automaattisen päätöksen siitä milloin sinä harjoittelet (aikatauluttaminen ja selkeä merkki tavan käynnistämiseen, silloin kun harjoittelet yksin)

*päätä nyt, että ET päätä lopullista päämäärää ennen kuin olet laittanut tavat kuntoon. Ole silloinkin sopivan optimistinen päämäärää asettaessa. Se tulee olla näkökentässäsi, mutta juuri sopivasta kätesi ulottumattomissa. Sinusta ei siis ehkä tule Cirque De Soileilin esiintyjää, mutta tulet melko varmasti oppimaan kahden käden seisonnan.

* itse tekemisen tulee olla pääsääntöisesti hauskaa, itseään motivoivaa ja kehittävää, mutta ei liian haastavaa. Harjoittelun aloittamisesta tulee rakentaa rutiini, jolloin se ei vaadi juurikaan motivaatiota ja tahdonvoimaa moottorin käynnistykseen. Kun kone hyrrää tasaisesti, lyödään luova vaihde silmään ja annetaan käsilläseisonnan toimia itseilmaisumme tulkkina!

*älä anna pienten tekojen koon hämätä, sillä asiat jotka on helppo jättää tekemättä, usein myös jätetään tekemättä. Fysiologisesti yhdellä päivällä ei ole juurikaan merkitystä, mutta yhden päivän skippaaminen saattaa psykologisesti aiheuttaa isonkin aaltoliikkeen, joka päätyy liian usein koko harrastamisen lopettamiseen

*Hakeudu seuraan, jossa on samasta asioista innostuneita, mielellään itseäsi kokeneempia ja ehdottomasti avarakatseisia ihmisiä. Sisäänpäin kääntynyt kulttuuri, johon on vaikea päästä sisään, on todella haasteellinen ympäristö etenkin jos olet jo lähtökohtaisesti hieman epävarma omasta tekemisestä. Ilmapiirin ei tarvitse olla vaahtokarkein vuorattua ylitsevuotavan kannustavaa, vaan tärkeämpää on saada oikeaa palautetta joka opettaa ja kannustaa (ja kyllä se myös motivoi). Kaikkein paras voimanlähde on onnistumisentunne ja hyvä opettaja osaa ohjata oppilaitaan kohti onnistumisia antaen heille rauhan asioiden sisäistämiseen.

IMG_6143

Pian julkaistavassa kirjassani avaan mietteitäni tarkemmin aiheen ympäriltä ja onpa tähän aiheeseen liittyen eräs yllätyskin tulossa. Siitä lisää piakkoin!

Käy myös tutustumassa Movement Centerin tarjontaan. Käsilläseisontatunteja ja muuta aiheeseen liittyvää tarjontaa tullaan lisäämään kevän ja syksyn aikana.

 

Please follow and like us:

Enjoy this blog? Please spread the word :)

Follow by Email
Facebook
Facebook