Päätös -kaikki lähtee tunteesta ja päätyy tunteeseen

joulukuu 29, 2019

Aivojen ja hermoston ensisijainen tehtävä on kerätä tietoa maailmasta ja ohjata käyttäytymistä tilanteeseen sopivalla tavalla. Viime kädessä aivojen tärkein tehtävä on pitää meidät hengissä. Hermosto reagoi kaikkeen “uhkaan” kuin se olisi fyysinen uhka. Janontunne varoittaa meitä uhkasta nestehukkaan, näläntunne uhkasta nääntymiseen. Vuonna 2020 näitä lienee turha Suomen kaltaisessa maassa pelätä, mutta minkäs sille voi jos käyttöjärjestelmä pyörii alkuperäisasetuksilla. Uhka sosiaalisessa mediassa ei ole saanut aivoissamme vielä omaa lokeroaan ja tähän aiheeseen palaan vielä lopussa oman päätökseni esittelyn myötä. 

Aivot ovat hyvin plastiset, eli muokkaantumiskykyiset. Toisin kuin muut eläimet, ihmiset syntyvät täysin keskeneräisinä ilman suurta määrä etukäteisasetuksia. Monet nisäkkäät oppivat kävelemään jo muutamia tunteja syntymästään. Tämä ei johdu niiden ilmiömäisestä oppimiskyvystä, vaan geenien esiasetuksista jotka muokkaavat hermosoluja ja niiden välisiä yhteyksiä jo ennen syntymää. Ihmisen aivot toki kehittyvät jo kohdussa, mutta voidaan ajatella, että ne alkavat muokkaantua uuteen ympäristöönsä vasta syntymän jälkeen. Ihmisaivot kykenee adaptoitumaan hyvin erilaisiin ympäristöihin juuri tämän “keskeneräisyyden” ansiosta. Oikeanlainen kasvuympäristö kohdussa ja sen ulkopuolella on elinehto toimintakykyisten aivojen kehittymiselle. Uudehko tieteenala – epigenetiikka – selittää miten paljon olemme ulkoisen ympäristömme muokkaamia ja miten genetiikka ei automaattisesti määritä tulevaisuuttamme. 

Aivot toimivat pääsääntöisesti tiedostamattomalla tasolla

 

Elämme arkea hyvin tunnepohjaisesti, joiden tunneperäisiä päätöksiä sitten järkeilemme jälkeenpäin. Jos faktaa ei löydy riittävästi tukemaan omia päätöksiä, ne joko sepitetään ja eletään tyytyväisinä ajatusvinoutumien kanssa, tai sitten asian ympärille pysähdytään ja aletaan tehdä asian eteen töitä. Alkuun uusi näkökulma tuntuu haastavalta, mutta harjoittelemalla eläminen on taas jossain vaiheessa helpompaa. 

Tietoisuus auttaa meitä ratkaisemaan ongelmia ja astuu kuvaan silloin kun tapahtuu jotain yllättävää. Tietoisuus myös auttaa pohtimaan tekojemme merkitystä tässä hetkessä ja tulevassa. Kun epäröit ostatko herkullisen donitsin vai ei, et varmaankaan epäile sitä, että se onkin oikeasti vain kutistunut autonrengas. Epäilet todennäköisemmin sitä, että mitä pullan syönti tässä hetkessä vaikuttaa sinuun tulevaisuudessa. Kokemuksesta tiedät, että se sai aikaan huonon omatunnon ja väsyneen olo. Tai ehkä et halua vatsassa vellovan kun tiedät että kohta pitäisi harjoitella. Toisaalta donitsin tuoksu on houkutteleva! Oikeilla päätöksillä homeostaasi valtaa elämän eikä yhtä oikeaa päätöstä ole. Nälkiintyneenä erämaassa donitsin epäterveellisyys ei kovin paljon vaikuttaisi päätöksentekoon. Ideaparkissa ärsykkeille alttiina tilanne on kuitenkin vähän eri.  

Kokemukset ja muistot menneestä ovat enemmänkin satua, kuin tarkkoja faktoja. Sanonta; Aika kultaa muistot, tarkoittaa käytännössä sitä, että uudet hermoyhteydet häiritsevät tarkkaa muistikuvaamme menneestä. Muistamme jotain, mutta emme 100% tarkasti. Aika ei todellisuudessa ole se este, vaan uudet hermoyhteydet, sillä neuronit(hermosolut) luovat uusia yhteyksiä jatkuvasti jolloin vanhat yhteydet ja sen mukana vanhat muistot heikkenevät. 

Mistä on kyse, kun teemme (uudenvuoden)lupauksia? 

 

Hallinnantunne on yksi merkittävimpiä asioita kun puhutaan toivosta (mihin tahansa). Kyllä, sekin on tunne, joka on itse asiassa hyvin epärationaalinen, koska tunne siitä, että hallitsemme omaa elämäämme on positiivinen illuusio. Hyvin tärkeä sellainen, sillä jos sen menettää, alkaa usein ongelmat joita ei järkiaivoilla helposti korjata. 

Haluamme usein palauttaa itsemme paikkaan, jossa meillä oli hallinnantunne ja negatiivisissa tilanteissa koemme usein menettävämme hallinnan, joka ilmenee joskus hyvin primitiivisinä käyttäytymismalleina. 

Yksi syy tietokonepelien suosioon on juuri hallinnantunne, sillä virtuaalimaailmassa me koemme olevamme tilanteen päällä. 

Tänä päivänä ei voida enää sanoa, että kyse olisi faktojen vähyydestä, tai siitä, etteikö jokainen tietäisi että kannattaa liikkua, syödä terveellisesti ja tehdä töitä kohtuullisesti. Jos haluan oppia jotain uutta, tiedän kyllä sen faktan, että minun tulee tehdä paljon töitä(harjoitella) saavuttaakseni uuden taidon tai tason. Moni lähtee innoissaan opettelemaan uutta taitoa, mutta huomatessaan henkilökohtaisesti käytännössä, että tämä tosiaan vaatii sitoutumista, lähes yhtä moni heittää hanskat tiskiin muutaman viikon kuherruskuukauden jälkeen. Uusi taito vaatii alkuun paljon tietoisen mielen käyttöä ja se on energiaa kuluttavaa. Aivot haluavat säästää energiaa ja juuri tämän vuoksi me ylipäätään opimme uusia asioita. Oppiminen tekee asioista seuraavilla kertaa hieman helpompia, joka saa aivot toimimaan energiaa säästävämmillä aivoaaltojen taajuuksilla.

Jos olen yrittäjä(olen yrittäjä), tiedän mitä minun kuuluisi tehdä, mutta silti jätän aivan liikaa tärkeitä asioita tekemättä. Kunnes iskee jälleen ikävä tunne käynnistäen aivoissa tutut hermoyhteydet, saaden aikaan tutun kemikaaliryöpyn kehoon. Kuinka usein olenkaan päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja tehdä muutoksen. Paljon useammin kuin pysynyt niissä. Yksi päätös on kuitenkin pitänyt. Lopetin alkoholin “humaltumishakuisen käytön” kolmisen vuotta sitten. Sen koommin en ole juonut kuin yhden annoksen silloin tällöin. Juomisongelmaa ei minulla ollut syntynyt joten syy lopettamiseen tuli todellisuudessa muista syistä, joilla en sinua nyt tylsistytä. Lopussa kerron minkä päätöksen olen nyt tehnyt. Toivon sinun miettivän lukemasi pohjalta omaa tarinaasi. Varmasti vastaavia tilanteita löytyy meiltä kaikilta, eikä kaikkien päätösten takana  tarvitse olla aina jotain dramaattista. Muokkaa yksityiskohdat omaksesi ja pohdi tilannettasi. Oli sitten kyse harjoittelusta, työstä, syömisestä, viinasta, tupakasta, tai vaikkapa ihmissuhteista.  

 

Joskus päätös muutokseen pitää, usein ei. Miksei?

 

Kvanttifysiikassa puhutaan kvanttikentästä ja siellä olevasta potentiaalista. Jos toimin vanhojen kaavojen mukaan, kvanttilakien mukaan toimin tässä hetkessä menneestä käsin, joka tietenkin tarkoittaa sitä, että päädyn tulevaisuudessa aivan samaan lopputulokseen kuin aina ennenkin. Tai ehkä mennyt, tämä hetki ja tuleva tapahtuvat kaikki samaan aikaan juuri nyt? Oli asia niin tai näin, elämä murmelina jatkuu – teen loistavan päätöksen, mutta mikään ei muutu siinä määrin, että se aikaansaisi tärkeitä muutoksia aivojen hermoverkoissa, hormonitoiminnassa, tavassa ajatella, tuntea ja toimia. Ehkä jokin asia ympäristössä on muuttunut ja se saattaa ohjata kurssia hieman sivuun, mutta ei kuitenkaan niin suuresti, että voisi kokea saavuttaneensa jonkinlaisen uuden tulevaisuuden. 

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä?

Jokin ärsyke(mainos, somepostaus, henkilö, ajankohta, paikka jne.) käynnistää tunteen, kuten ahdistava tunne, että nyt pitää alkaa liikkua ja pudottaa painoa. Minulla nämä tilanteet ovat liittyneet viime aikoina usein yrittäjyyteen. Näitä viestejä tulee ympäristöstä, jossa some on loputon ärsykeviidakko. “Hyvä ihminen näyttää tältä. Ahkera yrittäjä toimii aina rationaalisesti ja loistava johtaja osaa toimia tilanteessa kuin tilanteessa empaattisesti kaikki ihmiset, sekä heidän näkemyksensä huomioiden”. 

Tällainen tilanne ei todennäköisesti ole itselleen ensimmäinen kerta. Sen tueksi on haettu tietoa ja monenlaista dataa kuinka tulisi toimia. Tunne saattaa jopa käynnistää hyviä toimintoja, jotka saattavat kestää viikkoja, joskus jopa kuukausia. Kunnes tulee jokin taka-isku. Ehkä kovasta työstä ja onnistuneista ideoista huolimatta myynti ei kasvanut, tai tuli joululoma ja suklaarasiat veivät voiton. Paluu vanhaan tapahtuu kuin salamaniskusta ja valitettavasti se ei tule kannustavien kehujen saattelemana, vaan täynnä itsesyytöksiä ja jo lähtötilanteessa tilannetta johtaneiden ennakkokäsityksien vahvistumista. 

Osittain tästä on kyse kvanttikentän potentiaalissa. Jos huomion kohdistaa johonkin, tässä tapauksessa vanhasta käsin(ja muista, että mennyt ei ole pelkkää faktaa), lopputulos on käytännössä jo tapahtunut tulevaisuudessa. Se vain saattaa matkata tällä kertaa kiertotietä pitkin, jolloin matka tuntuu hetken erilaiselta, kunnes päästään perille vanhaan ja tuttuun paikkaan. Voisi siis sanoa olevan mahdotonta saada erilainen lopputulos, jos asiaa lähestyy menneestä(ajatukset, oletukset, tunteet jne.), sillä vaikka ympäristö, keho ja aika käyttäytyisivät hetkellisesti erilailla, aikaansaatu kurssimuutos ei veisi meitä siltikään riittävän kauaksi vanhasta. Niin kauaksi, etttä vanhaan olisi työläämpää palata kuin ottaa seuraavat painavat askeleet kohti aidosti uutta lopputulosta. 

Lopputuloksena paluu vanhaan ties monennenko kerran ja pinttynyt käsitys siitä, millainen minä olen, sai taas yhden vahvistavan lisäkerroksen. 

 

Jatkuvaa tuntemista

 

Tunteet ja ajatukset ovat vallitsevia asioita, sillä niitä tulee jatkuvasti. Joskus tämä tuodaan esille negatiivisessa muodossa. Ehkä asia ei kuitenkaan ole näin. Tiedät varmaan lobotomialeikkauksen. Se oli erittäin loistava tapa poistaa ihmiseltä tunteet ja oli kaikessa nerokkuudessaan jopa Nobelin palkinnon arvoinen (kyllä, Antonia Egas Moniz sai lobotomialeikkaus -metodistaan Nobelin palkinnon). No, loppu on historaa ja nykypäivänä homma hoidetaan paljon sivistyneemmin lääkkeillä.  Vitsi vitsi. 

Me tarvitsemme tunteita, sillä ilman niitä meidän on mahdoton elää tässä hetkessä ja rakentaa tulevaa. Maailma sellaisena kuin me sen nyt näemme, on aivojen todella monimutkaisten toimintojen oikea-aikaisen yhteensulattautumisen aikaansaannos. Jopa näköaisti on todellisuudessa paljon muuta kuin pelkkä silmien kautta syntyneiden havaintojen summa. Aivoille ei sinänsä ole mitään väliä mitä kautta viesti tulee jonka vuoksi nykypäivänä kuurot voivat saada kyvyn kuulla ja sokeat kyvyn nähdä takaisin. Nykyteknologian ja aivojen muokkaantumiskyvyn ansiosta. 

Kykymme liikkua on todellisuudessa täysin ilmiömäinen suoritus jota ei ole voitu edes alkeellisella tasolla kopioida millään supertietokoneella. Pelkkä kahvin juonti niin, ettei kuumaa kahvia ole joka paikassa, vaatii järkyttävän määrän oikea-aikaisia päätöksiä, joihin vaikuttaa aikaisemmat kokemukset, aistien lähettämä raaka tieto ja kyky prosessoida tietoa ilmiömäisellä nopeudella. Meidän pitäisi olla haltioissaan nähdessämme jonkun kävelevän samalla kaverinsa kanssa rennosti jutellen. Mutta emme ole, koska otamme todella paljon asioita itsestäänselvyyksinä. Aivojen toimintamalli on suunniteltu näin. Asia joka on tänään uutta ja haastavaa, muuttuu ajan saatossa automaatioksi, joka käsitellään täysin tiedostamatta. Jopa erittäin kompleksit taidot muuttuvat jossain vaiheessa rutiininomaiseksi taitorefleksiksi

Tunteet ovat yksi syy miksi meidän tulisi pitää uuden oppiminen osana elämää. Me nimittäin kyllästymme ja kyllästyminen saa puolestaan aikaan sen, että alamme etsiä korvikkeeksi välittömiä nautinnonlähteitä, paitsi jos jaksamme haastaa itseämme eri osa-alueilla(fyysiset taidot, päättelytehtävät, lukeminen, rakentaminen, kielten opiskelu, musiikki jne.), kyllästymistä ei pääse tapahtumaan yhtä helposti, koska aivoille tarjotaan uusia haasteita. Näin syntyy hyvin terve oravanpyörä. Tämä ei vaadi suuria asioita ja jatkuvaa haastamista. Jo pienillä teoilla voi olla suuri merkitys ja tässä vaiheessa on hyvä oppia nauttia olemaan huono. Nimittäin silloin oppiminen on nopeaa. Kun olet hyvä tai erinomainen jossain, oppiminen muuttuu koko ajan hitaammaksi. 

 

Hebbin laki

“Neurons that fire together, wire together”

Ihminen on siinä mielessä hassu kapistus, että me saamme itsemme ahdistuneeksi, vihaiseksi tai iloiseksi vain pelkästään ajattelemalla. Kuinka usein sitä onkaan löytänyt itsensä jännittyneenä varpaista niskaan, kainalot hiessä vaikka todellisuudessa istuu auton ratissa miettien jotain sellaista jota ei ole edes oikeasti tapahtunut. Tietty ajatus ja tietty tunne aktivoi tiettyjä hermoverkkoja aivoissa ja käynnistää tietynlaisen hormonaalisen prosessin kehossa.

 

Meidän on kovin helppo ajatella negatiivisia asioita vaikka ne eivät ole oikeasti tapahtuneet, mutta onko jotenkin vaikeampi ajatella positiivisia asioita ennen kuin ne ovat käyneet toteen? 

 

Miksi muutokset onnistuvat toisinaan, kun taas joskus ne jäävät lyhyiksi kuin kananlento? Ehkä yksi merkittävä tekijä on se, että päätöstä tehdessä me kyllä haluamme, mutta samalla ajattelemme vanhan kaavan mukaan. Hebbin lakia mukaillen: haluista huolimatta pidämme yllä tuttuja yhteyksiä ja siten toimintamalleja. 

Kun ajattelemme saman kaavan mukaan, aktivoimme niitä samoja hermoyhteyksiä aivoissa kuin ennenkin ja käynnistämme kehossa samoja tuttuja prosesseja(hormonit, tunteet ja ajatukset). Hyvin usein me olemme jopa koukussa siihen vanhaan, vaikka se olisi meille kuinka turmiollista. Joskus on niin paljon helpompaa surkutella ja olla uhri eläen negatiivisten tunteiden maailmassa, kuin kokea jotain tuntematonta ja pitää kurssi kohti uutta vaikka se tuntuisi sillä hetkellä haastavalta ja jopa pelottavalta.

Tällaisissa tilantaissa voisi sanoa kehon johtavan aivoja, eikä toisinpäin. Kehon kemialliset prosessit pystyvät ohjailla aivoja tiettyihin tunnetiloihin ja aivot puolestaan reagoivat sisäisiin, sekä ympäristön ärsykkeisiin hyväksi havaitsemallaan tavalla. Sosiaalinen media, tietokonepelit ja muut vastaavat ovat loistava esimerkki siitä, miten meitä on helppo viedä kuin pässiä narussa. Tiedän että jos menen vääränä hetkenä someen, se ei helpota, mutta silti teen niin etenkin juuri silloin kun olen tietyssä tunnetilassa(esim. kyllästynyt) ja kaipaan nopeaa muutosta johon ärsykkeitä täynnä oleva maailma tuntuu hyvältä vaihtoehdolta juuri sillä hetkellä. Kokemuksesta tiedän jo etukäteen ettei oloni helpotu somettamisella, mutta miten paljon helpompaa onkaan palata tuttuun tilaan, johon aivot ja keho on tottunut, antaen mielihyvähakuisuudesta vastaavan osan aivoja(Nucleus accumbens -makaava tumake) toimia täydellä tehollaan. 

 

Miksi moni kokee liikkeen tervehdyttäväksi? 

 

Tietynlainen liike saa kehon voimaan siinä hetkessä paremmin. Tämä aiheuttaa hyvänolontunnetta lisäävien hormonien määrää kehossa, joka saa meidät tuntemaan ja ajattelemaan positiivisemmin. Valitettavasti tunne ei ole lopullinen, mutta liikkumisen tavan luotua, sinne tulee palattua lähes automaattisesti ja tästä ei ole ainakaan haittaa. Luotan vahvasti tapoihin, mutta samalla tavat ovat myös niitä, jotka pitävät minut vanhassa. Onko tapani minulle hyödyllisiä? Se on hyvä kysymys!  

Keholliset viestit auttavat päätöksenteossa. Tunteet(emootiot) eivät ole siis pelkästään aivojen aikaansaamaa, vaan aivot ja keho ovat jatkuvassa palauteyhteydessä keskenään. Usein fysiologiset tunnusmerkit ovat sen verran hienovaraisia, ettei niitä tietoisesti havaitse, mutta ne ovat jokaisen päätöksen takana. Kun mietit ostatko pullan, vai omenan, aivot pohtivat kaikkea faktasta aikaisempiin kokemuksiin, jossa kehollinen kokemus auttaa meitä arvottamaan vaihtoehdot. 

Liike on hyvin tärkeä osa koko kehityskaartamme. Ilman liikettä edes näköaisti ei pystyisi kehittymään kunnolla. Vaikka ei olekaan suoraan tämän artikkelin aihetta, haluan nostaa esille muutaman seikan. Taitoharjoittelu on todistetusti tärkeää, sillä uuden oppiminen pitää yllä aivojen terveyttä. Tämä on huomattu jopa tapauksissa jossa iäkkäillä henkilöillä on todettu täysimääräinen Alzhaimer -diagnoosi kärsimättä kognitiivisen kyvyn heikkenemisestä. 

Toinen tärkeä asia on voimaharjoittelu. Nopeat lihassolut ovat tärkeässä roolissa ja myös  aineenvaihdunnassa. Mikäli haluat käyttää nopeita lihassoluja, sinulla on kaksi vaihtoehtoa: Raskaasti, tai nopeasti! Eli kevyillä painoilla hitaasti harjoittelu EI auta tähän, joskin hidas liike on hyödyllistä muihin tarkoituksiin.

 

Pitkäksi venyneen artikkelin toisessa osassa jatketaan asian pohdiskelua miettien muun muassa miksi identiteetti on meille tärkeä asia ja miten asioita voisi jatkossa lähestyä toimivamman mallin mukaan.   

P.s. Tulen jatkossa tarjoamaan kattavasti sisältöä ja parhaat tarjoukset Uutiskirjeen tilaajille.

TILAA UUTISKIRJE TÄSTÄ 

Kirjoittaja: Jukka Rajala