Onko synnynnäistä lahjakkuutta olemassa?

syyskuu 16, 2018

On mielenkiintoista miten me puheissamme korostamme kovan työn ja määrätietoisen tekemisen merkitystä, mutta usein vähintäänkin alitajuisesti ja aivan viimeistään tekosyitä etsiessä, nostamme esiin luonnonlahjakkuuden ja synnyinlahjana saadut geenit. Missä vaiheessa luovumme ajatuksesta että kaikki merkittävä on saavutettu kovalla työllä ja valitsemme helpon vastauksen nostamalla pakasta lahjakkuuskortin?

Onko syntymällä väliä?

 

Uusi ”lapsitähti” on syntynyt! Miten suuri merkitys geeneillä on taitojen oppimisessa ja onko synnynnäistä lahjakkuutta oikeasti olemassa? Näihin kysymyksiin moni on viimeisten vuosikymmenten aikana etsinyt vimmaisesti vastauksia ja näyttäisi olevan, ettei synnynnäistä lahjakuutta ole olemassa siinä muodossa kuin ehkä olemme itsellemme vakuuttaneet. Geeneillä on toki merkitystä ja muun muassa omaan pituuteen ei voi ainakaan toistaiseksi juurikaan vaikuttaa, joten jos oma pituuskasvu pysähtyy 170cm tienoille, ura NBA:ssa saattaisi olla melko kovan työn takana. Geeneillä saattaa olla myös vaikutusta siihen, mistä me luonnostaan olemme kiinnostuneita. Syntymällä on siis väliä ja väliä on myös sillä millaisessa ympäristössä kasvamme.

Erilaiset älykkyystestit ovat olleet kovassa huudossa viime vuosikymmeninä. Korkeamman pistemäärän saaneille ollaan povattu parempaa menestystä koulussa ja myöhemmin työelämässä. Homma ei kuitenkaan ole ihan näin ja vaikkakin korkean ÄO:n omaavat saattavat oppia alussa nopeammin, huipputasolle mentäessä erot kaventuvat käytännössä olemattomiin. Muun muassa shakin huipuissa vain hyvin pieni osa on niitä, jotka nuoruudessaan olivat saaneet huippupisteet älykkyystesteissä. Eric Andersson, joka on aihetta hyvin intensiivisesti tutkinut, varoittaa ”sisäsyntyisen lahjakkuuden” jumaloinnin vaaroista ja tässä nousee esille alun pohdinta; miksi puheissamme arvostamme kovaa työtä, kun tekomme liian usein ohjaavat niiden suuntaan, jotka oppivat nopeasti ja vaivatta? Kuinka monta potentiaalista huippumatemaatikkoa ja -urheilijaa on jäänyt paitsioon, kun he eivät ole olleet nopeimpia oppijoita ja sen vuoksi eivät ole saaneet sitä huomioita kuin nopeammin oppivat lapset?

Tämä sama ilmiö näkyy myös liikkumisessa ja urheilussa, jossa pelkästään se missä kuussa olet syntynyt, voi vaikuttaa menestymiseen huipputasolla. Erään tutkimuksen mukaan jopa 90% jalkapallon pelaajista, jotka palkittiin parhaimpina pelaajina, olivat syntyneet vuoden kolmena ensimmäisenä kuukautena. Jos siis olet syntynyt tammi-, helmi-, tai maaliskuussa, sinulla on paremmat mahdollisuudet menestyä. Kyse ei ole lahjakkuudesta, vaan tässä tapauksessa puhtaasti lasten fyysisessä ja mentaalisessa kehittymisessä. Alkuvuodesta syntyneet ovat lähes vuoden edellä loppuvuodesta syntyneitä ja lapsuudessa tämä on paljon. Jos nyt tässä vaiheessa valmentajat ja kanssapelaajat tietoisesti tai tiedostamattaan alkavat arvostaa näitä ”lahjakkaita nuoria” enemmän, saavat he luonnollisesti enemmän peliaikaa, huomiota ja usein myös vapauksia.

Helpolla saatu on helpolla unohdettu

 

Ainoa asia, joka voidaan sanoa varmuudella faktaksi on se, että huipulle pääseminen vaatii paljon harjoittelua. Kukaan ei ole pärjännyt huipulla ilman kovaa työtä. Genetiikalla on varmasti oma roolinsa ja kuinka suuri se todellisuudessa onkaan, se ehkä ratkeaa joskus, mutta jopa ne lapsitähdet ovat tehneet paljon töitä saavuttaakseen huipputason osaamisen nuoressa iässä. Saattaa olla, että toiset ovat luonnostaan parempia keskittymään ja siten he saavat enemmän irti harjoittelusta, jolloin jo 4-5 -vuotias saattaa saavuttaa ilmiömäisen tason vaikkapa pianonsoitossa. Tason, joka vaatisi toiselta yksilöltä hieman pidempää harjoittelukäyrää. Nämä erot kuitenkin usein tasaantuvat ja kirkkaimman mitalin saa yleensä se joka on jaksanut määrätietoisesti harjoitella tauotta 15-20 vuotta.

Jos jonkin asian on saavuttanut todella helpolla alussa, saattaa myöhemmässä vaiheessa olla vaikeampaa pitää sellaisen yksilön sisäistä motivaatiota ylhäällä silloinkin, kun homma alkaa oikeasti vaatia puskemista epäonnistumisista huolimatta.

Kaikki oppiminen vaatii paljon harjoittelua, jossa myös virheet ovat iso osa oppimista ja tätä mielestäni meidän tulisi korostaa harjoittelussa jo nuoresta lähtien. Uutta taitoa opeteltaessa ei voi välttyä epäonnistumisilta ja se kasvattaa oikeanlaiseen asenteeseen.

Kirjoittaja: Jukka Rajala

Facebook