Miksi liike on lääke kroonisessa kivussa?
25 syyskuun, 2024
Aivan alkuun todettakoon, että kipu voi johtua niin monesta eri seikasta, ettei sille yksinkertaisesti voi antaa yhtä muottia. Jos olet syntynyt perusterveenä, tulet 100% varmasti kokemaan jossain vaiheessa elämääsi monenlaisia ”ei -toivottuja” kipuja, kuten selkäkipuja.
Tämä jo yksistään kertoo sen, ettei esimerkiksi ’selkäkipu’ voi mitenkään olla yksi ja sama asia. Se voi johtua useista eri tekijöistä ja kaikkia vaihtoehtoja ei ole mahdollista, saati tämän kirjoituksen tarkoitus tyhjentävästi alkaa käydä läpi. Käytän selkäkipua puhtaasti esimerkkinä.
Kipu viestii tarpeesta luoda jokin muutos
Aivan kuten ahdistus, myös fyysinen kipu on erittäin tärkeä tuntemus, eli emootio. Se on sisältäpäin syntyvä stimulus, joka johtaa johonkin muutokseen.
Emovere = ”move out / remove”
Usein sen primääritehtävä on saada meidät liikkeelle. Evolutiivisesti ne yksilöt jotka ”ahdistuivat” helpommin, pysyivät hengissä. Täytyy muistaa, että olemme kehittyneet vaiheittain yksisoluisista eliöistä siihen mitä olemme nyt.
Moni asia on muuttunut viimeisten vuosikymmenten aikana. Kehon eri systeemit EIVÄT kuulu tähän ryhmään. Todennäköisesti ihminen ei ole muuttunut juuri lainkaan viimeisen 10 000 vuoden aikana. Toki jotain pientä adaptaatiota on tapahtunut osassa ihmisiä, kuten vaikkapa kyky sietää maitotuotteita.
Kehomme toimii useiden järjestelmien avulla
Kun keho viestii meille jotain, viesti saapuu sensorisen järjestelmän kautta.
Ne ovat jatkuvasti läsnä, mutta onneksi aivot prosessoivat saapuvaa tietoa ja tietoiseen mieleen siitä tulee vain murto-osa. Näköaisti, kuuloaisti, hajuaisti, tuntoaisti, makuaisti ja ns. kuudes aistimme eli proprioseptiikka, välittävät jatkuvasti tietoa siitä mitä tapahtuu kehon ulkopuolella ja mitä tapahtuu sisäpuolella.
Kun jokin asia vaatii välitöntä huomiotamme, ei ole aikaa jäädä miettimään. Muun muassa Mantelitumake on vastuussa tästä. Vasta paljon hitaammin syntyy laajempi ajatus siitä mitä tapahtui. Tämän vuoksi myös kipu ilmenee paljon hitaammin kuin mitä keho kykenee reagoimaan siihen refleksien avulla.
Kehossa on erilaisia kommunikaatiojärjestelmiä, joiden avulla pystymme reagoida äärimmäisen nopeasti ja hitaimmillaan jopa vuosien viiveellä.
Osa hermoston toiminnasta on nopeaa jolloin viestit välittyvät usein sekunnin kymmenyksissä. Hormonaalinen viestintä toimii hitaammin, minuuteista tunteihin.
”Faskiaalinen viestintä” on samaan aikaan äärimmäisen nopeaa ja (osittain yhdistettynä erilaisiin psykologisiin tekijöihin) se voi olla äärimmäisen hidasta.
Nopeimmillaan se voittaa hermoston toiminnan ja hitaimmillaan se muistuttaa meitä jopa vuosien takaisista traumoista, kuten vammoista, leikkauksista, tai muista stressaavista tapahtumista.
Tähän on varmasti useitakin syitä, mutta kaksi merkittävää ja minun työhöni liittyvää ovat mekaaniset muuttujat kudoksissa ja opitut liikemallit.
Esimerkiksi vanhat ja akuutit vammat, pelko, epävarmuus, sekä taidottomuus, voivat kukin johtaa sekä mekaanisiin kudostason muutoksiin ja sellaisten liikemallien toistamiseen, jotka itsestään ylläpitävät ikävää oravanpyörää ja saattavat johtaa vammojen syntyyn, tai niiden uusiutumiseen. Esimerkiksi nilkan nyrjäyttäminen ei lähtökohtaisesti johdu siitä, että jalan päälle varataan painoa, vaan nimenomaan siitä, että painoa ei osata varata oikealla tavalla. Puute saattaa olla itse liikemallissa, tukipisteiden sijoittelun hallinnassa, tai rytmissä.
Mikä rajoite onkaan, tämä johtaa siihen, miten jalkapöytä, nilkka ja koko alaraaja aina lantioon saakka orientoituu kussakin liikkeen vaiheessa, jossa aikainen propulsion vaihe ja myöhäinen propulsion vaihe johtavat enemmän suhteessa ulkokiertoon, kun propulsion keskivaihe puolestaan suhteessa enemmän sisäkiertoon. Juuri tämä hetki on se kun jalan varaan tulisi varata eniten painoa.
Usein kyse on kerroksittain rakentuvista kompensaatiomalleista, jossa yksi asia triggeröi toista. Esimerkiksi yllä mainitun akuutin nilkkavamman johdosta syntyvä tarve muuttaa kävelyä. Erilainen kävelytapa puolestaan johtaa erilaiseen mekaaniseen rasitukseen, joka pitkään jatkuessa johtaa rakenteellisiin muutoksiin. Rakenteellinen muutos saattaa johtaa uudenlaisen liikemallitason kompensaation syntymiseen.
Oikeanlainen liike auttaa katkaisemaan tällaisten jatkumoiden syntymisen ja liikkeen avulla niitä voidaan myös palauttaa alkuperäisiin asetuksiin. Luonnollisesti jälkimmäinen saattaa vaatia merkittävää työtä ja vaivannäköä.
Keho on pääsääntöisesti nestettä
Lapsi on jopa yli 90% nestettä, tai tarkemmin ottaen erilaisia fluideja. Iäkäs ihminen saattaa puolestaan omata enää noin 50%, joka selittää sen miksi lapsi kaatuessaan ei saa edes kipeää, kun taas iäkkään ihmisen kaatuminen johtaa usein jopa leikkaushoitoa vaativiin toimenpiteisiin.
Puhtaasti veden muodossa keho ei säilytä fluideja kuin jonkin verran. Yleensä fluidit sisältää erilaisia proteiinirakenteita kuten kollageenia ja iso osa kehon nesteistä on ns. Ei-newtonilaisia fluideja. Ei tokikaan kaikki.
Käytän nyt yleistermiä ”kudos”, jotta artikkeli ei veny kohtuuttoman pitkäksi.
Monet kudokset ovat mekaanisilta ominaisuuksiltaan viskoelastisia ja ne reagoivat mekaaniseen kuormitukseen ilman hermoston käskytystä. Osa kudoksista on hyvin joustavaa ja muokkaantuvaa, kun taas toiset kudokset eivät muuta muotoaan juuri lainkaan. Toisin kuin moni ajattelee, myös luut muuttavat muotoa sekä akuutisti, että pitkän aikavälin myötä. Rintakehä on yksi kehon joustavin luustorakenne ja se elää hyvinkin paljon. Rajoittunut hengittäminen saattaa johtaa siihen, että henkilö elää joko liiaksi inhalaatiovaiheessa, tai ekshalaatiovaiheessa. Nämä johtaa helposti pallaen toimintakykyyn jolla on merkittävä rooli myös hermoston toiminnassa. Voit googlettaa Pallealihas ja Vagushermo, jos aihe kiinnostaa enemmän.
Lihakset säätelevät kehon sisäistä painetta, jonka ansiosta keho pystyy muuttamaan muotoaan ja tähän perustuu tietenkin myös kaikki liike.
Vaikka hermosto on äärimmäisen nopea, se on aivan liian hidas siihen, että pystyisimme reagoida riittävän nopeasti kehoon kohdistuviin voimiin. Kun esimerkiksi jalka osuu juostessa maahan, syntyy maakontaktin johdosta energiaa, joka liikkuu maasta ylöspäin niin nopeasti, että aalto saavuttaa kallonpohjan (mittaukset on tehty jostain syystä leukaluista, mutta unohdetaan tämä ja keskitytään olennaiseen) 10 millisekunnissa. Se on monta kertaa nopeampi kuin yksi silmänräpäys! Kudosten on kyettävä reagoida tähän sellaisella nopeudella, että edes Usain Boltin hermosto ei olisi riittävän nopea tähän.
No niin, nyt sitten siihen kipuun….
Stressi missä tahansa muodossa näkyy kehossa akuutisi ja viiveellä. Aivan samoin liike / liikkeen puute kehossa näkyy puolestaan stressitasoissa akuutisti ja viiveellä.
Kipuun liittyy aina jokin alkutriggeri. Akuutit vammat on hyvin helppo kaikkien meidän ymmärtää. Kroonisessa kivussa on usein jonkin mekaanisen asian triggeröintikierteestä ja näitä syy-seuraussuhteita onkin sitten jo paljon vaikeampi alkaa ratkoa. Selkä kun voi olla kipeä huonon maastanosto-harjoituksen vuoksi ja se voi kipeytyä sen vuoksi, että sait ison kasan laskuja joita et pysty maksamaan.
Jos vaikkapa kävelet epätasaisessa maastossa ja yllättäen jalka astuu kohtaan jossa maa onkin paljon oletettua alempana, saattaa yllä mainittu kehon läpi pyyhältävä aalto aiheuttaa mekaanista stressiä ja kipuaistimuksen jossain kohdin kehoa. Usein juurikin alaselässä.. Jos taas näköaisti olisi ehtinyt ilmoittaa edessä olevasta kuopasta, olisit alitajuisesti tai tiedostaen, muokannut askelluksen liikemallia, sitä miten sijoitat kehosi suhteessa tukipisteisiin ja lisäksi olisit säätänyt liikkeen rytmiä. Ja kuin ihmeen kaupalla, kipua ei syntynytkään.
Ihminen on myös psykologinen olento ja mikäli olet muutama kuukausi sitten telonut selkäsi salilla, tai olet uskotellut itsellesi jo vuosia, että sinulla on ”heikko selkä, niinkuin teidän suvun miehillä ja naisilla on ollut”, saattaa kipuaistimus kasvaa jo yksistään sen vuoksi vieläkin suuremmaksi, vaikka mitään rakenteellista vammaa ei harha-askeleen aikana syntynyt.
On siis liikettä, joka johtaa siihen, että kehoon kohdistuu paikallisesti sellainen määrä energiaa, että se aiheuttaa kipuaistimuksen. Joskus nämä paikalliset paineenmuutokset ovat niin merkittäviä, että syntyy rakenteellinen vamma, kuten vaikkapa välilevyn pullistuma.
Ja sitten on liikettä, joka jakaa kehoon kohdistuvat voimat tavalla, joka tuntuu hyvältä. Sitä me haluamme tarjota keholla joka ikinen päivä!
Liike perustuu kehon eri osien jännitteiden säätelyyn ja sisäisen paineen hallintaan.
Me kirjaimellisesti joko laajennumme,(ekspansio), tai rutistumme kasaan(kompressio). Pelkästään hengityksen avulla pystymme luoda tätä liikettä. Tämä on helppo ymmärtää rintakehän liikkeenä, jossa sisäänhengitys laajentaa, uloshengitys rutistaa kasaan.
Kaikki liike vaikuttaa välittömästi ja jatkuvasti kudosten olotilaan. Rauhallinen liike auttaa yleensä vähentämään kudosten lepojähmeyttä, eli tiksotropiaa. Nopea liike puolestaan tekee kudoksesta jäykemmän. Aamuisin keho on vähän vieraantunut liikkeestä, mutta hyvin nopeasti keho tulisi olla sellaisessa tilassa, jossa on niin sanotusti esiasetukset kohdillaan. Mikäli päivä sisältää jotain spesifiä harjoittelua, lämmittely on nimenomaan näiden esiasetusten virittämistä sellaiseksi, että tuleva kuormittava liike on mahdollista toteuttaa turvallisesti, tehokkaasti ja taloudellisesti.
Aivot ovat kirjaimellisesti osa hermostoa
Jos olet kovin stressaantunut, tämä aiheuttaa samanlaisia muutoksia kudoksissa. Iso osa autonomisen hermoston hermopäätteistä sijaitsee juurikin kehon eri faskiakerroksissa. Stressi vaikuttaa kudoksiin ja kudokset vaikuttavat siihen miten tunnemme.
Ihmisen anatomia kertoo lähinnä sen mitä on missäkin. Se on täysin eri asia kuin kehon arkkitehtuuri. Kehon funktio. Kun mikä tahansa lihas aktivoituu, se ei aktivoidu koko lihaksen mitalla, vaan lihaksen tietyt osat ovat enemmän aktiivisina tiettyinä hetkinä liikettä ja eri osat taas muina hetkinä. Näin syntyy aalto – lihaksen sisällä ja lihasten välillä – saaden aikaan liikettä.
Joskus tuo aalto kohdistuu syystä tai toisesta paikallisesti johonkin kehon rakenteeseen aiheuttaen kipua. Joskus aalto on se energia joka syntyy kontaktin johdosta maahan.
Jos taas emme tarjoile keholle riittävästi oikeanlaista liikettä, kehon sisäinen paine (paine esimerkiksi kudoksessa) tai kudoksien jännite aiheuttaa tilan, jossa hermosto kokee tarpeekseen ilmoittaa siitä.
Kun tämä toistuu yli ajan liian usein esimerkiksi yksipuolisen harjoittelun, tai työskentelyasentojen muodossa, saattaa syntyä kierre, jonka seurauksena jokin paikka on jatkuvasti jumissa, kireän tuntuinen ja jopa kipeä.
Tarvitaanko lihasjännitystä vai rentoutusta?
Melko uusi havainto kroonisesti kipeistä kehonosista on hyvinkin yllättävä.
Tapauksissa jossa henkilö on kärsinyt pitkittyneestä, eli kroonistuneesta kivusta, faskia on paksuuntunut, mutta olotilaltaan pehmeämpää verrattuna terveeseen puoleen.
Paksuuntumisen taustalla on nesteiden paikallinen kertyminen, eli puhutaan kudosödeemasta ja tämä ilmiö on ollut hyvin tiedossa jo pidemmän aikaa. Paksuuntumisesta ei ole automaattisesti haittaa.
Yllättävä havinto kudoksen pehmeämmästä olotilasta puolestaan vaatii meitä miettimään uudelleen miten etenkin kroonista kipua tulisi lähestyä. Se käytännössä tarkoittaa sitä, että kipu rajoittaa kykyä tuottaa lihasjännitystä.
Akuutissa vammassa tämäkin on hyvin helppo ymmärtää. Vamma johtaa turvotukseen. Turvotus vaikeuttaa lihasten jännittämistä ja saattaa jopa estää nivelen liikettä.
Krooninen kipu ja kaikki ”arkipäivän jumi” ovat puolestaan asioita, joka mitä todennäköisimmin vaatii lääkkeeksi liikettä.
Ei pelkästään lihastonuksen alentamista, vaan kykyä jännittää lihasta.
Mikä liike tuottaa samaan aikaan rentoutumista, eli laajentumista ja jännittymistä, eli supistumista?
Tällaista liikettä hyvä ystävä kutsutaan ROTAATIOLIIKKEEKSI. Rotaatioliikkeen aikana toinen puoli rutistuu ja toinen laajentuu. Tämä on hyvin luonnollinen tapa tuottaa liikettä ja koska siinä sisäistä painetta on helpompi hallita, tällaiset liikkeet tuntuu usein myös paremmille. Kärjistäen tällaisia liikkeitä ovat monet unilateraaliset liikkeet.
Kaikki liike vaatii syvällistä ymmärrystä liikemallista. Ymmärrystä tukipisteiden oikeasta sijoittamisesta ja kyvystä oikeaan rytmiin.
Laadukas liike on toisin sanoen ratkaisu krooniseen kipuun.
Meidän tulee panostaa ennen kaikkea siihen, että opimme liikkua paremmilla liikemalleilla ja palauttaa kehoon kyky liikkua tavalla, jossa kehonosien orientaation sijaan kehoon palautettaisiin relatiivista liikettä. Vapaa liike eri kehonosien välillä mahdollistaa sen, että pystymme asettamaan keho sopivalla tavalla kussakin liikkeen vaiheessa ja tehdä tämä kaikki oikeaan rytmiin. Kun relatiivista liikettä ei löydy riittävästi, keho joutuu löytämään ratkaisun erilaisten kompensaatioiden kautta. Pienissä määrin tämä on vahvuus ja lähes kaikki äärimmäinen urheilusuoritus perustuu kompensaatioiden hyödyntämiseen, mutta se EI tulisi olla ensisijainen strategia normaalissa liikkeessä.
Kirjoittaja: Jukka "liikemies" Rajala
