Mihin suuntaan tavoitteesi ohjaa sinua?

lokakuu 10, 2018

Mitkä tavoitteet ohjaavat päätöksiäsi?Mihin suuntaan sormi näyttää?

Pian tulee 10 vuotta täyteen siitä kun oma kiinnostuksen kohteeni alkoi siirtyä kahvakuulista kohti omalla kehonpainolla tehtävää harjoittelua. En tiennyt tarkalleen mitä se todellisuudessa oli ja vielä vähemmän minulla oli käsitystä siitä, miksi se voisi olla parempi / tehokkaampi / mielenkiintoisempi kuin jokin muu aikaisemmista. Kerron lyhyesti tästä matkastani ja etenkin siitä, mikä on ollut tärkein oppini!

Omat arvoni sanelevat sen, mistä loppujen lopuksi pidän kiinni

Oletko miettinyt miksi jotkin asiat on helppo pitää mukana aloitushetkestä hamaan loppuun ja toiset asiat taas lopahtavat heti alkuhuuman jälkeen, jos edes ehditään sinne saakka? Itse olen alkanut ymmärtää tätä vasta viimeisen parin vuoden aikana ja se on saanut niin sanotusti lihaa luiden ympärille kun olen päässyt jakamaan ajatuksia aiheesta itseäni viisaampien ihmisten kanssa.  Näin jälkeenpäin asia on tietenkin itsestäänselvyys, mutta vielä muutama vuosi sitten moni päätös jonka harjoittelussani tein, ei käynnistänyt minkäänlaisia hälytyskelloja.  Asia josta nyt puhun on kovaa harjoittelu. Olin nimittäin jumissa tuon käsitteen kanssa. Ihmiset / tahot joilta pyrin oppia ammentamaan alkuvaiheessa, korostivat silloin henkeen ja vereen sitä, että täytyy harjoitella vähintään 6 tuntia päivässä jos haluaa kehittyä. Sen enempää ottamatta kantaa siihen, millaista tuon harjoittelun olisi tullut olla, harjoitusohjelmat joita sain, olivat käytännössä vähintään 3-4 tuntia kovaa harjoittelua joka päivä! No oli se jaettu kahdelle eri harjoitukselle, joten minähän toteutin tätä systeemiä. Ongelma vaan oli siinä, että ei kukaan (tai ainakaan minä) kykene palautumaan moisesta rääkistä. Samaan aikaan kun erilaiset vastuut ja velvollisuudet  lisääntyivät töissä ja myös ikää alkoi olla 30 vuotta mittarissa, keho alkoi kärsiä huonosta palautumisesta. Pala palalta se alkoi hajota käsiin. Ensin oli pientä kipua kyynärvarsissa, sitten olkapäissä. Harjoittelun ajaksi kehon toki saa toimimaan joten kuten ja etsivä löytää keinon tehdä vaikka vähän sattuisikin. Lisäksi oma harjoitteluhistoriani jo tätä ennen oli korostanut kovaa harjoittelua. Jatkuvasti kovaa harjoittelulla saisi kyllä tuloksia, jos siitä  jollain ihmeellä palautuisi. Mutta kun siitä ei palaudu ja siihen ei auta macho -uhoamiset, tai toisen haukkuminen nynnyksi, kun ei haluaisi harjoitella läpi kivun.

Tämä kaikki alkoi olla ristiriidassa omien arvojeni kanssa. Halusin todellisuudessa kivuttoman kehon, joka toimii paremmin erilaisissa tilanteissa. En kuitenkaan saanut tätä vaan kisavireän koneen, joka ei kestänyt omaa voimansiirtoa! Kun loppujen lopuksi tunnistin ja ennenkaikkea tunnustin tilanteen, pystyin aloittamaan tilanteen korjaamisen. Aloin tehdä muutoksia harjoittelutapaani, etsin oppia monista eri lähteistä ja hiljalleen opin uusia asioita, tai pikemminkin samoja asioita uudesta näkökulmasta.  Aloin asettaa uusia tavoitteita omista arvoistani lähtöisin ja sain todistaa sen ihmeen, että vähemmän on todellakin enemmän!

Halua oppia enemmän vähemmistä asioista

Miksi haluan oppia jonkin asian ja miksi sen oppiminen olisi minulle tärkeää? Miksi jonkun toisen olisi tärkeää lisätä ehdottomasi jokin X -asia omaan harjoitteluunsa ja miksi siitä olisi hänelle hyötyä?

Jotta osaisin kertoa opettamistani asioista muutakin kuin vain otsikkotason sisäänheittopuheen, tein aikanaan tietoisen päätöksen opetella ”kehonpainoharjoittelun perusteista” niin paljon kuin mahdollista. Miksi perusteista? Koska uskon siihen, että mestarit ovat parhaita perusteissa ja että kunhan harjoittelu on aina omaan sen hetkiseen taitotasoon mitoitettua, me harjoittelemme itseasiassa aina perusteita.

”Mutta noi sun jutut on tuollaisia extreme -kikkailuja, en mä sellaisia osaa!” Olen kuullut tätä tasaisin väliajoin kun olen jutellut tuttujen ja tuntemattomien kanssa ja tiedustellut että ovatko osallistumassa koulutuksiini tai muihin tapahtumiin. Tässä kohtaa tulee se paradoksaali väite; Jos haluat ymmärtää perusteet (tällä tarkoitan nyt jonkin liikkeen alkuvaiheen progressiota, johon haastavammat variaatiot pohjautuvat) niin hyvin, että pystyt avaamaan ne kaikentasoisille oppilaille, sinun tulee ymmärtää kyseisen tason lisäksi mitä sillä perusteella on mahdollista tehdä tulevaisuudessa. Sinun pitää osata vastata isoon liutaan ’miksi -kysymyksiä’ kuin apteekin hyllyltä.  Jos kokemus ei ole omakohtaista, se voi yhtä hyvin olla opettamisen kautta syntynyttä kokemusta siitä, mihin tie johtaa. Optimaalisinta todennäköisesti on, että omaat sekä omakohtaisen, että muiden opettamisen kautta syntyneen kokemuksen.

Yhden käden käsilläseisonta vaatii samoja asioita kuin konttausasennossa käden irrottaminen lattiasta siten ettei vartalon asento muutu. Opetan tätä samaa asiaa yhtä lailla liikunta-alan ammattilaisille, fysioterapeuteille kuin salini oppilaille. Ne ovat niin fundamentaalisia perusteita ettei niiden tärkeyttä voi vähätellä! Toisaalta jokainen asento ja  jokainen liike ovat omia taitoja joissa yksikään toisto ei ole identtinen. Taitojen oppimisessa on kysymys ennenkaikkea kyvystä ratkoa vastaantulevia haasteita. Jos olet tarjoillut keholle ja aivoillesi ’monitahoisia arvoituksia’, omaat todennäköisesti hieman viisamman kehon jolla on kyky reagoida yllättäviin muutoksiin. Jos harjoittelusta on tullut yksipuolista saman asian toistamista, se saattaa näkyä jo nyt toimintakyvyssäsi.  Mitä kehosi yrittää viestiä sinulle ja osaatko vastaanottaa noita viestejä?

Ilman sitä kovaa työtä jonka yhden käden käsilläseisonta tai vaikkapa nojavaaka on vaatinut, en osaisi nyt arvostaa yhtä paljon kykyä irrottaa konttauksessa kättä lattiasta. Toisaalta jos en olisi saanut opettaa näitä asioita viimeisten vuosien aikana sadoille ihmisille, en olisi välttämättä kyennyt ymmärtämään miten tärkeistä asioista onkaan kyse. Missään tapauksessa en osaisi arvostaa niitä näin paljon, jos en olisi ymmärtänyt että nuo samat perusteet vievät minua eteenpäin myös motorisesti haastavammissa taidoissa.

Tämän vuoksi arvostan ylitse kaiken perusteiden hyvää hallintaa ja sen vuoksi esimerkiksi etunojapunnerrus ei ole itselleni ylös-alas -liike, vaan itse asiassa hyvin haastava kokovartaloharjoite, jonka onnistunut toteuttaminen vaatii useiden kymmenien asioiden sulavaa toimintaa.

Mitkä tavoitteet siis ohjaavat sinun toimintaasi?

Tavoitteletko tervettä kehoa, mutta se miten asioita toteutat ei tue arvojasi? Sinun ei tarvitse rääkätä itseäsi pysyäksesi hyvässä kunnossa. Et tarvitse viittä HIIT-harjoitusta viikossa, eikä sinun tarvitse harjoitella kolmea tuntia päivässä joka päivä.

Se mitä sinun pitää tehdä, on alkaa opetella kuuntelemaan kehoasi ja sen viestejä. Mitä se kaipaa juuri nyt ja milloin on riittävästi? Tämä ei tule automaattisesti seuraamalla trendissä olevia villityksiä, vaan panostamalla omaan itseesi, keskittyen siihen mitä olet tekemässä! Yksittäisestä harjoituksesta ei ole mitään syytä yrittää saada kaikkea irti. Ei edes silloin, kun elät kiireistä aikaa ja sinulla on vain muutamana päivänä aikaa harjoituksiin. Itseasiassa jatkuvuuden kannalta on jopa järkevämpää lopettaa harjoitus siihen pisteeseen, kun koet saaneesi parhaat asiat harjoituksesta (hyvä olo, taidon kehittyminen, tai riittävä ärsyke jonkin tietyn fyysisen ominaisuuden kehittymiselle jne.). Tämä tulee yllättävän aikaisin ja jos täytyisi heittää jotain lukuja, arvioisin suurimman osan kohdalla tuon kohdan tulevan 60-75 minuutin kohdalla.  Jos jatkaisit yhtään pidempää, se vain vaatisi enemmän energiaa ja saisit vastineeksi vähemmän.

Anna siis itsellesi lupa lopettaa ajoissa ja se on palautumisenkin kannalta paljon tärkeämpää kuin mikään lisäravinne tai lihasten huolto. Näin pidät huolen, että pystyt ja ennenkaikkea haluat palata harjoittelemaan huomennakin!

”Consistency over intensity” – harjoittelun säännöllisyys on intensiteettiä tärkeämpää!  

Suomen ehdottomasti monipuolisin kehonpainoharjoittelun koulutusohjelma
Movement Coach -koulutusohjelma

 

 

Kirjoittaja: Jukka Rajala

Facebook