Liikekontrollissa häikkää?
9 joulukuun, 2022
Kukaan ei selviä tästä maailmasta kivuitta, mutta kärsimysnäytelmäksi elämän ei tarvitse mennä. Ainakaan jos puhutaan tuki- ja liikuntaelinvammoista. Ihminen on luonnollisesti muutakin kuin lihakset ja bio-psyko-fysiologisen -mallin mukaan liian yksioikoiset neuvot ja mallit tuskin johtavat kaikkien kohdalla haluttuun lopputulokseen. Tiettyjä yleisohjeita voidaan kuitenkin tarjota, joilla iso enemmistö voi halutessaan edistää omaa terveyttä ja toimintakykyä. Optimaaliseksi liikkumiseksi voitaisiin sanoa olevan sellainen liike joka mahdollistaa turvallisen ja tehokkaan tavan suoriutua tehtävästä. Oli se sitten käden nosto hattuhyllylle, tai jonkin haastavan taitoliikkeen suorittaminen.
Kaikkiin vammoihin ei tietenkään ole ratkaisua ja urheilussa tämä on se riski jonka urheilija suostuu ottamaan. Hyvin usein vammat kuitenkin johtuvat lihasten toiminnassa, tai lihasten aktivoitumisjärjestyksessä johtuvista häiriötiloista, jotka voitaisiin ratkaista. Usein jopa ennakkoon.
Häiriötilat johtavat usein nivelten virheasentoihin suhteessa toteutettavaan liikkeeseen. Vaikka isoilta vammoilta vältyttäisiin, jatkuvat lihaskrampit ja “jumisuus” ovat myös oireita siitä, että tietyt kehonosat tai yksittäiset lihakset tekevät liian paljon töitä, jolloin syntyy kestojännitystä. Tämä puolestaan johtaa siihen, että liikerajoituksia ja erilaisia kompensaatiomalleja alkaa ilmetä. Aina näistä ei ole yksilölle välitöntä haittaa, mutta alentanut liikkumiskyky tarkoittaa usein sitä, että ei voida enää tehdä asioita, joita muutoin mielellään tehtäisiin. Mitä vaikutuksia tällä on mm. mielialaan, sosiaaliseen aktiivisuuteen jne. on asia, jota ei voi sivuuttaa.
Hyvin usein ajatellaan että energiaa tarvitaan lihaksien jännittämiseen, mutta aivan yhtä lailla lihas tarvitsee energiaa pysyäkseen rentona. Rento lihas vaatii supistuneempaa lihasta vähemmän energiaa toimiakseen ja lisäksi pitkään jännittyneillä lihaksien verenkierto heikkenee joka osaltaan ehkäisee riittävän hapen- ja ravinteidensaannin, sekä lisää kuona-aineiden määrää lihaksessa. Tämä voi johtaa lihaksen väsymiseen ja kipuiluun
Kun rentous katoaa, katoaa myös liikkeen taloudellisuus, tehokkuus, sekä mahdollisesti turvallisuus. Liikkumisesta alkaa tulla lineaarisempaa ja kyky reagoida yllättäviin tilanteisin heikkenee.
Liikekontrollihäiriöstä voidaan puhua silloin kun halutun liikkeen suorittaminen on tehotonta, tai globaalien, tai lokaalinen lihasten aktivoitumisessa (usein aktivoitumisjärjestyksessä, mutta toki muitakin ongelmia saattaa olla) on jokin vinksallaan. Liikekontrollihäiriöt voivat ilmetä joko tiettyyn liikesuuntaan tai liikesegmenttiin. Liikerajoitukset, ylikuormitukset(joskus myös alikuormitus), kehon virheelliset asennot ja akuutit traumat aiheuttavat erilaisia kompensaatioliikkeitä, jotka lopulta johtavat liikekontrollihäiriöön.
Mobiloivat ja stabiloivat lihakset
Lihakset voidaan jakaa karkeasti mobilisoiviin ja stabiloiviin niiden primääriominaisuuksien mukaan. Puhtaasti stabiliteettiin keskittyvät lihakset ylittävät yhden nivelen ja niillä on lyhyt vipuvarsi, lyhyet liikelaajuudet, sekä laajalle alueelle leviävät aponeuroottiset insertiot(kiinnityskohdat). Niiden vastuulla on mm. kehon kohdistuvan kuorman kannattelu ja nivelten kompressio.
Mobilisoivat lihakset liikuttavat puolestaan useampaa niveltä, niillä on pitkät vipuvarret ja laajat liikeradat. Yleensä lihakset ovat massaltaan suuria ja niiden lihassäikeet yksisuuntaisia, jotka kiinnittyvät luihin jänneinsertiolla. Näiden lihasten kyky tuottaa voimaa ja tehoa liikkeeseen on suuri.
Hyvä liikkuvuus (eng. mobility) viittaakin usein nimenomaan liikkeen laatuun, ei pelkästään liikelaajuuksiin.
Liikekontrollin arviointi
Liikekontrollia arvioidessa lihastoimintaa voidaan arvioida mobiilisella toiminnalla, stabiliteetin toiminnalla, asennon kontrollin toiminnalla ja proprioseptisen palautteen avulla.
Mobiilisessa toiminnassa lihakset supistuvat konsentrisesti (lyhentyvät) tuottaen nivelen liikettä, jolloin koko keho osa kerrallaan. Isometrisellä lihastyötavalla puolestaan ylläpidetään asentoa asennon kontrollissa. Stabiliteetin toiminnassa lihakset pidentyvät eksentrisesti hidastaakseen liikettä ja / tai kontrolloidakseen nivelen liikelaajuutta.
Asento – ja liikeaistimus
Lihasten toiminnasta lähtee proprioseptistä tietoa keskushermoston käsiteltäväksi. Näitä proprioseptoreita liike- ja asentoaistimusten välittämisessä ovat lihassukkulat (käytetään myös nimeä lihasspindellit), Golgin jänne-elin ja nivelreseptorit. Näiden tehtävä on välittää keskushermostolle (aivot ja selkäydin) tietoa jonka avulla keskushermsto arvioi tilannetta ja antaa uusia ohjeita. Proprioseptiikka vaikuttaa motoriseen kontrolliin antamalla palautetta keskushermostolle motoristen yksiköiden ja lihasten toiminnasta.
Nivelreseptoreiden päätehtävä on aistia ja välittää tietoa keskushermstolle nivelen asennosta, sekä siihen kohdistuvasta paineesta ja nivelen liikkeestä. Ruffinin päätteet välittävät tietoa staattisesta asennosta dynaamisesta liikkeestä, kun taas Pacinian keräset aistivat nivelen kulmamuutoksia ja kiihtyvyyttä.
Golgin jänne-elimiä löytyy lihas-jänne -liitoksien alueelta ja niiden tärkein tehtävä on suojella lihasta vähentämällä lihaksen supistusvoimaa, mutta saattaa myös aktivoida niveltä stabiloivia lihaksia nivelen suojelemiseksi. Se aistii lihaksen painetta ja supistusvoimaa.
Lihassukkulat ovat sensorisesta aistielimistä kaikkein kompleksein kokonaisuus ja ensisijaisia lihaksen venytystä aistivia elimiä. Ne aistivat lihaksen venymistä ja voiman muutoksia(lihasjännitys). Lihassukkulan tuntopäätteet aktivoituvat liikkeessä ja passiivisessa venytyksessä. Lihassukkulan aktivoituessa lihas jännittyy ja tätä kutsutaan venytysrefleksiksi. Lihassukkulat auttavat lihaksia aktivoitumaan tilanteeseen sopivalla tavalla. Lihassukkuloista osa aistii venytyksen
Lokaalit ja globaalit lihakset
Tilanteet, joissa toimintahäiriöitä ei ole, lokaalit ja globaalit lihakset toimivat saumattomasti yhteen. Kyse ei ole siitä, että jokaisen tulisi liikkua identtisellä tavalla, vaan siitä, että jokaisen yksilön tulee oppia liikkumaan itselleen toimivalla tavalla. Kun (jokaisella jossain vaiheessa elämää 100% varmuudella) häiriöitä ilmenee, moni asia ratkeaa melko pienellä vaivalla jos niihin reagoi ajoissa. Kun apua lähdetään etsimään siinä vaiheesa kun edes arjessa liikkuminenkin on jo lähes mahdotonta, tilanteen palauttaminen normaaliksi vaatii paljon enemmän aikaan. Tämän vuoksi “ennaltaehkäisevä harjoittelu” on meille jokaiselle äärimmäisen tärkeää.
Lokaalit lihakset
Lokaalit lihakset ovat lihaksia, joiden tehtävä on ennenkaikkea stabilisoida niveltä. Ne ovat kooltaan pieniä ja ylittävät yleensä yhden nivelen, jonka stabiliteetista vastaavat. Niiden voimantuotto ei ole suurta ja niillä ei myöskään ole kovin suurta kykyä lihaspituuden muutoksiin. Lokaaleilla lihaksilla ei ole antagonistilihaksia.
Toimiessaan normaalisti ne eivät varsinaisesti tuota tai rajoita liikkumista. Ne kontrolloivat jokaiseen suuntaan vaihtuvia asennon muutoksia ja alhaisen ulkoisen kuormituksen muutoksia. Lokaalit lihakset ovat aktiivisia ennen varsinaisen liikkeen tapahtumista ja jatkuvasti liikkeen aikana.
Nivelen liikelaajuuksien ääripäissä passiiviset kudosrakenteet vastavaavat suuremmin liikkeen rajoittamisesta. Lokaalien lihasten proprioseptiset reseptorit lähettävät keskushermostolle tietoa mm. nivelen asennosta ja liikkeen laajuudesta.
Lokaalien (stabiloivien) lihasten toimintahäiriöitä ovat mm. heikko motorinen kontrolli (viivästynyt aktiviteetti hyvin usein osana häiriötä), kipuun reagoiminen vähentämällä lihaksen kykyä aktivoitua ja vakavissa tapauksissa nivelen neutraalin asennon heikko kontrolli.
Globaalit lihakset
Globaalit lihakset stabiloivat ja mobiloivat. Ne ovat pinnallisia, ulkoisessa kerroksessa, usein useamman nivelen ylittäviä lihaksia. Ne omaavat suuren vääntömomentin, joko konsentrisesti lyhenemällä, isometrisesti ylläpitämällä lihaspituutta, tai eksentrisesti pitenemällä. Globaalit lihakset, vatsaontelon paineen avustamana, kykynevät välittämään voimaa rintakehän ja lantion välillä. Globaaleilla lihaksilla on suuntaspesifit antagonistilihakset ja nämä lihakset vastaavat liikkeen tuottamisesta ja liikkumisen suunnasta.
Yhden nivelen ylittävät globaalit lihakset vastaavat usein enemmän stabiliteetista ja useamman nivelen ylittävillä lihaksilla on liikkeen aikaansaava rooli (eng. Mobility role).
Globaaleilla lihaksilla on erinomainen hyvä kyky lihaspituuden muutoksiin. Globaalit stabiloivat lihakset kontrolloivat liikettä eksentrisesti ja isometrisesti(asentoa ylläpitävä). Globaalit mobiloivat lihakset tuottavat suuren vääntömomentin, jolloin niveleen syntyy liikettä. Hyvin usein kyse on juurikin konsentrisesta lihassupistuksesta.
Globaalien (erityisesti stabiloivien) lihasten toimintahäiriö ilmenee usein lihaksen kykenemättömyytenä supistua etenkin korkean kuormituksen liikkeissä, mutta myös matalan kuormituksen liikkeissä. Tämä näkyy usein etenkin rotaatioliikkeiden heikkoudessa, mutta yhtä lailla muissa liikemalleissa. Toimintahäiriön johdosta antagonistilihakset ottavat usein isomman roolin suojellakseen niveltä. Tämä johtaa usein liikekontrollihäiriöihin.
Mobiloivien globaalien lihasten toimintahäiriöissä hyvin yleistä heikentynyt myofaskiaalinen venyvyys ja lihasten yliaktiivisuus matalan kuormituksen liikkeissä, joka häiritsee myös stabiloivien lihasten roolia. Myös lihasspasmit on yleisiä kun lihaksessa koetaan kipua.
Liikekontrollinen uudelleenharjoittaminen tulee olla aina yksilöllisesti relevanttia ja käytettävät harjoitteet ovat luonteeltaan sellaisia, joissa korkea laatu tulee säilyttää. Yleisohjeet harvoin tarjoavat riittävän spesifiä ohjeistusta, mutta yleisohjeilla voidaan ennaltaehkäistä tilanteita, joissa spesifimmät työkalut täytyisi ottaa käyttöön.
BIOMEKANIIKAN ABC -KOULUTUS
Kirjoittaja: Jukka "liikemies" Rajala
